perjantai 17. kesäkuuta 2016

Enni Mustonen: Emännöitsijä

Emännöitsijä, Enni Mustonen.
Otava 2016 (ensimmäisen kerran 2015).
Seven-pokkari. 445 s.
Kannen suunnittelu: Timo Numminen.
Emännöitsijä (Otava 2015) on kehutun Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan kolmas osa. Siinä kirjailija Enni Mustonen kuljettaa Sibeliuksilla lapsenpiikana toimineen Idan emännöitsijäksi Albert Edelfeltin ateljeeseen Helsinkiin. Albert on usein kuukausien matkoilla etenkin Pariisissa, mutta työt eivät siskojen ja Ellen-rouvan takia pääse loppumaan. Ida passitetaankin usein Edelfeltin siskojen luo sekä Ellen-rouvan huvilalle Espoon Villa Ekaan. Kesäisin Ida pääsee mukaan Edelfteltien Haikkoon kesäasuntoon. Omaa vapaa-aikaa ei ole juuri nimeksikään. Yksinäisinä hetkinään Ida kaipailee elämäänsä romantiikkaa, ja lopulta hän kokeekin elämänsä romanssin.

Mustonen taitaa historiallisen romaanin kirjoittamisen; Emännöitsijässä, kuten muissakaan sarjan osissa, ei ole mitään pakotettua tai päälleliimatun oloista. Merkittävät kulttuurihistorialliset henkilöt solahtavat tarinaan vaivattomasti, ja heihin on saatu puhallettua aidontuntuista persoonaa. Fiktio ja fakta kulkevat sulavasti käsikkäin, toisiaan tukien, riitelemättä. Suomen historia tulee henkilöiden, heidän puheensa ja arkisen tohinan kautta kiinnostavasti esiin.

Pidin kovasti siitä Idasta, joksi hän Emännöitsijässä kuoriutuu. Parikymppinen Ida kasvaa entistä enemmän tytöstä aikuiseksi naiseksi. Hän ei enää kavahda arvokkaammankaan henkilön ikäviä kommentteja niin kuin ennen vaan nyt Ida uskaltaa sanoa vastaankin, olla jämpti eikä ole enää niin vain kenenkään pomputeltavissa. Hän kasvaa itsevarmemmaksi ja osaa asiallisesti katkaista pesupaikalla toisten juoruilta siivet. Idassa on edelleen se ihastuttava reippaus ja elämänmyönteisyys niin kuin aiemmissa osissa. Hän on helposti lähestyttävä, aito ja aina valmis auttamaan muita muttei tunnu kuitenkaan ärsyttävän "yli-ihmiseltä". Aiemmista osista on tullut tutuksi, että Ida nauttii lukemisesta, ja Emännöitsijässä hän alkaa hankkia tietoa enemmän taiteesta. Yksi kirjan lempikohtiani on, kun Ida astuu ensimmäistä kertaa Kansankirjastoon suosituksineen (!) ja hämmästelee onnellisena kaikkia niitä loputtomalta tuntuvia kirjahyllyrivejä. 

Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja on kertakaikkisen ilahduttavaa luettavaa. Emännöitsijä oli hyvä valinta Asko Sahlbergin raskaan Irinan kuolemat -teoksen jälkeen; sai heittäytyä tutuksi tulleen Idan elämään ja hengittää taas kevyemmin. Vaikka Emännöitsijää olisi mielestäni voinut hieman sivumäärältään lyhentääkin, oli jälleen antoisaa antaa tarinan vain viedä mukanaan. Emännöitsijän jatko-osa, Ruokarouva (Otava 2016), ilmestyi viime kuussa, ja aion sen lukea vielä kesän aikana. Myös tälle osalle on odotettavissa jatkoa. Satuin näkemään Ylen Aamun kirjassa Mustosen haastattelun, jossa hän kertoi viidennen osan olevan tekeillä ja paljasti myös hieman, mistä se kertoo. Haastattelun voi käydä katsomassa Yle Areenan sivuilta, täältä.

Jos Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaan on vielä tutustumatta, suosittelen lämpimästi lukemaan. Sarjaa ei ole välttämätön lukea kronologisesti mutta suosittelisin itse kyllä aloittamaan ensimmäisestä osasta eli Paimentytöstä. Sarjan kieli on suoraviivaista ja sujuvaa, joten teokset sopivat hyvin myös vähemmän lukeville tai niille, jotka eivät pidä koukeroisesta kielenkäytöstä. Historiallisen romaanin ystäville sarja on ehdoton herkku.


Emännöitsijästä ovat kirjoittaneet myös esim. AmmaKristaMari Saavalainen ja Nina. Linkit aiempien osien arvioihini: Lapsenpiika (Otava 2014) ja Paimentyttö (Otava 2013).