 |
| Butcher's Crossing, John Williams. Bazar 2016 (englanniksi ensimmäisen kerran 1960).334 s. Johdanto: Michelle Latiolas. Suom. Ilkka Rekiaro. Arvostelukappale. |
Eletään vuotta 1873 Kansasissa. Siinä missä John Williamsin Stoner (Bazar 2015, engl. 1965) keskittyi yliopistossa työskentelevän miehen elämään, Butcher's Crossing -romaanissa yliopisto-opiskelija Will Andrews karistaa kirjojen pölyt kannoiltaan. Hän saapuu Butcher's Crossingin kylään, koska hän etsi vapautta ja hyvyyttä, toivoa ja alkuvoimaa, joiden aavisti vaikuttavan elämänsä kaikkien tuttujen asioiden alla, asioiden jotka eivät olleet vapaita eivätkä hyviä eivätkä toiveikkaita eivätkä alkuvoimaisia. Hän etsi oman maailmansa lähdettä ja säilyttäjää, maailman joka tuntui alati kääntävän peloissaan selkänsä lähteelleen - - . Hieman yli parikymppinen Will tutustuu mieheen, Milleriin, jota on jäänyt vaivaamaan useita vuosia sitten vuoristossa näkemänsä biisonilauma. Miller kerää kokoon seurueen: Willin sekä kaksi muuta miestä. Yhdessä he lähtevät uhmaamaan preeriaa viikkoja kestävälle taivallukselle päämääränään ampua Millerin vuosia sitten näkemä biisonilauma ja saada hyvä korvaus niiden nahoista. Will lähtee mukaan tavoitteenaan löytää minuutensa.
Itseään hän oli kykenemätön tarkastelemaan. Jälleen, kuin olisi ollut muukalainen, hän arvioi itseään sellaisena kuin olisi ollut muukalainen, hän arvioi itseään sellaisena kuin oli ollut muutamaa kuukautta aiemmin Butcher's Crossingissa katsellessaan joelta länteen tähän maankolkkaan, jossa nyt oli. Mitä hän oli silloin ajatellut? Mikä hän oli ollut? Miltä hänestä oli tuntunut? Nyt hän ajatteli olevansa häilyvä hahmo, joka ei tehnyt mitään, jolla ei ollut omaa identiteettiä.
Hitaasti, ehkä jopa hieman pitkäveteisesti käynnistyvä tarina nykäisee kunnolla mukaansa, kun seurueen matka viimein alkaa. Luonto ei anna armoa. Jano korventaa kurkkua, kuumuus saa maiseman särisemään silmissä ja tottumaton vuorille nousija menettää arvaamatta tajunsa, jos kulkee liian nopeasti. Luonto muokkaa myös kulkijan ulkonäköä: iho ahavoituu, ruskettuu, keho hoikistuu ja kovettuu; Willin nuorekas pehmeys ja siloisuus katoaa kuin varkain.
Kun valtava biisonilauma löytyy, alkaa teurastus. Miller on päättänyt ampua kaikki lauman biisonit eikä kuuntele muiden vastusteluja. Kun miehet yrittävät ottaa vallan luonnolta, näyttää luonto jälleen oman voimansa. Hyytävä talvi saartaa seurueen vuoristoon useiksi kuukausiksi. Lukiessa omaakin henkeä ahdistaa, kun miehet käärityvät biisoninnahkoihin ja yrittävät pysyä liikkumatta nopeasti kinostuvan lumen alla. Miesten ei auta muu kuin odottaa kevättä, ja yrittää palata silloin Butcher's Crossingiin.
Williamsin Stoner oli viime vuonna lukemistani käännöskirjoista parhain ja on nyt yksi tärkeimpien kirjojen kaartia hyllyssäni. Ihan samalle tasolle Butcher's Crossing ei onnistu nousemaan, mutta yhtä lailla Butcher's Crossing jää pyörimään lukijan mieleen kuin Stonerkin. Butcher's Crossing on ensimmäinen lukemani lännenromaani. En tiedä, miksen ole lukenut niitä aiemmin, mutta ennakkoluuloja minulle ei sen kummemmin ollut. Butcher's Crossingin kerronta on tuttua Williamsia: hienovireistä ja lumoavaa. Miten vähän voikaan kertoa ja kuitenkin niin, että lukiessa on henkäistävä ihastuksesta ja jäätävä pohtimaan kirjailijan lukijan mieleen kirkastamaa kuvaa tai ajatusta. Niinpä luinkin Butcher's Crossingia pitkään, pari kuukautta, koska välillä oli pakko jättää luettu muhimaan, napattava jokin muu kirja ja palattava myöhemmin Williamsin pariin. Kiitos Ilkka Rekiaron suomennos on jälleen laadukasta.
Butcher's Crossingin lopetus on vähäeleinen ja haikeudessaan kaunis. Huikea teos, jälleen kerran.
