 |
| Joulukuun kymmenes (Tenth of December), Georǵe Saunders. Siltala 2015 (engl. 2013). 230 s. suom. Markku Päkkilä. Graafinen suunnittelu: Ilkka Kärkkäinen. |
Georǵe Saundersin ensimmäinen suomennettu teos Joulukuun kymmenes (Siltala 2015, engl. 2013) sisältää kymmenen Yhdysvaltoihin sijoittuvaa novellia, joissa ihmisten elämää tiiraillaan omaperäisestä kurkistusaukosta. Saundersin tyyli on satiirinen, ja se puree lujaa heti ensimmäisestä novellista alkaen. Luin kokoelmaa niin intensiivisesti, etten edes muistanut napata sopivia tekstikatkelmia. Novellien erilaisissa aiheissa pureudutaan ihmisen sisälle: tämän pahaan oloon ja sen syihin. Siitä huolimatta kokoelma ei lysähdä raskaana lukijan niskaan eikä ole vaikea luettava.
Saundersin havainnot ihmisestä ja maailmasta ovat tarkkoja: sellaisia, jotka saavat lukijan havahtumaan ja terästämään katsetta. Olen yleensä aika malttamaton novellien lukija ja paahdan usein suoraan seuraavaan, mutta Saundersin teosta lukiessani pysähtelin usein pohtimaan lukemaani tai ihastelemaan kirjailijan terävää kynänjälkeä. Kirjailijan novellien kohdalla maltti on valttia: yksi kerrallaan riittää, siltä kukin novelli jättää paljon ajateltavaa. Välillä jouduin peruuttamaan taaksepäin ja lukemaan jonkin kohdan uudelleen. Kuten Suketuskin toteaa, Saundersin novelleja lukiessa on oltava tarkkana, sillä tiiviistä ja napakasta tekstistä saattaa jäädä helposti jotain huomaamatta, jos keskittyminen hetkeksikin herpaantuu.
Kaikissa Saundersin novelleissa on mielestäni jotain hyvää, mutta vahviten mieleeni jäivät Kunniakierros, Pako hämähäkin sydämestä, Semplica-päiväkirjat ja Joulukuun kymmenes. Kokoelman avausnovellissa Kunniakierros nuori poika todistaa tahtomattaan kauniin naapuritytön sieppausta. Novellissa näkökulma vaihtelee taitavasti vanhempien tiukkojen sääntöjen alla olevasta pojasta niin siepattuun tyttöön kuin kidnappaajaankin.
Pako hämähäkin sydämestä ja Semplica-päiväkirjat ovat äärimmäisen kiinnostavia ja samalla kylmääviä dystopiakuvauksia. Toisessa nuorisorikolliset sovittavat tekojaan olemalla koekaniineja: heillä surisee vyötäröllään MobiPak™, josta heihin voidaan siirtää erilaisia käytöstä testaavia aineita, kuten puheliaisuutta lisäävää VerbaVolaa™. Erityisesti tämän novellin suomennoksesta kiitos Markku Päkkilälle: eri aineiden suomennokset ovat loistavia. Semplica-päiväkirjoissa sen sijaan tarkastellaan keskiluokkaista perhettä, jonka isä haluaisi kerrankin antaa lapselleen täysin tämän toiveiden mukaisen hulppean syntymäpäiväjuhlan. Tämän seurauksena perheen pihalle ilmestyy samanlaisia telineitä kuin muillakin rikkailla: niiden väliin on ripustettu ulkomailta tuotuja tyttöjä.
Kokoelman viimeinen, Joulukuun kymmenes, on herkkätunnelmainen novelli syöpään sairastununeesta iäkkäästä miehestä, joka tuntee itsensä taakaksi lähimmilleen eikä puhuminenkaan meinaa enää luonnistua. Mies karkaa sairaalasta pakkaseen jättääkseen maallisen vaelluksensa, mutta miehen huomaamatta pieni poika lähtee ylittämään jäätä antaakseen miehen lumelle unohtuneen takin takaisin. Novelli sulkee kauniisti kokoelman ja jättää raskaista aiheista huolimatta kevyen olon.
Joulukuun kymmenes on kirjavuoteni novellikokoelmista parhain. Suosittelen teosta lämpimästi myös niille, jotka lukevat harvemmin novelleja.
Saundersin novellikokoelmasta ovat kirjoittaneet Suketuksen lisäksi myös mm. Tuijata, Ulla, Omppu ja Leena. Joulukuun kymmenes on ensimmäinen luettu kirjani talven lukuhaasteeseen.
