 |
| Sopimus (The Undertaking), Audrey Magee. Atena 2015 (englanniksi 2013). suom. Heli Naski. 330 s. |
Seuraavina öinä hän särki liemikulhoja ja posliinikulhoja ärtyneenä, koska joutui jättämään Katharinan raahatakseen vetisteleviä lapsia ullakolta ja kellareista. Hän huusi ja karjui heille, iski heitä sääriin ja selkään aseensa perällä, läimi heitä kasvoille, kun heiltä kesti liian kauan laskeutua portaat, ja kuunteli mieluummin vihan ulvaisuja kuin armon aneluita.
Katharina odotti häntä aina jälkeenpäin, aina lämpimänä. Seitsemäntenä päivänä hän otti auringon noustessa vanhalta naiselta leveän, kultaisen vihkisormuksen. Myöhemmin hän pujotti sen vaimonsa sormeen.
"Minä tarvitsen sinua, Katharina."
Ai että, miten loistavan kirjan valitsinkaan luettavakseni vuoden loppumetreille. Irlantilaisen Audrey Mageen natsi-Saksaan sijoittuva Sopimus (Atena 2015, engl. 2013) on hänen upea esikoisteoksensa. Kiitokseni Villikselle, jolta sain teoksen syksyisenä kahvihetkenä!
Sopimus sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Saksalainen sotilas Peter Faber valitsee morsiamensa valokuvan perusteella. Valitussa kuvassa Katharina Spinell luo mieheen vakavan katseen. Peter ja Katharina avioituvat kaukana toisistaan. Sopimusavioliiton myötä Katharina on oikeutettu leskeneläkkeeseen, jos Peter kaatuu rintamalla. Kun Peter saapuu Berliiniin tapaamaan ensimmäistä kertaa vaimoaan, pari hurmaantuu toisistaan. Katharinasta ja tulevasta lapsesta tulee Peterille syy yrittää selviytyä rintamalta kotiin. Kirjeenvaihto on tiheää, ja niissä kukoistavat toiveet tavallisesta perhe-elämästä ja hehkuu kaipuu toisen lähelle.
Magee vaihtelee kertojaääntä taitavasti: vuoroissa vaihtelevat Katharina ja Peter. Siinä missä Peter on päivittäin vastakkain kuoleman, nälän ja väsymyksen kanssa, pääsee Katharina muuttamaan isän ja äitinsä kanssa juutalaisten hulppeaan kotiin. Isän ystävyys tohtori Weinartin kanssa takaa perheelle toinen toistaan herkullisempia kakkuja, mureampaa lihaa ja ylellisiä vaatekankaita. Katharinan lapsi nukkuu juutalaisten lastenvaunuissa. "Heillä oli kaikkea", sanoi Katharina. "Kun meillä ei ollut mitään", sanoi rouva Spinell. Tapahtumat tuovat mieleen ainakin Markus Zusakin Kirjavarkaan ja Edmund de Waalin Jänis jolla on meripihkanväriset silmät: Katharinan isä vaatii uudesta kodistaan hävitettävän juutalaisten kirjat ja muuta omaisuutta, kuten joitakin koriste-esineitä. Katharina joutuu kuitenkin kauheimmalla mahdollisella tavalla kokemaan kolikon toisen kääntöpuolen: natsi-Saksa antaa mutta se myös ottaa, säälimättä.
Millaisen ihmisen sota kuorii ihmisestä esiin? Millaiset keinot kullakin on selvitä? Entä miten käy Katharinan ja Peterin sopimuksen?
Koin Sopimuksen hyvin vahvasti kuvina: näin mielessäni koneiden pommittamat kadut, taivaisiin kieppuvat tomupilvet, hädässä juoksevat ihmiset, kuin sinne tänne pyrähtävät varpuset. Magee tuo maailman kaikkine raadollisuuksineen lukijan eteen: sotilaan jalkoja pitkin valuvan jätöksen, ruumiiden löyhkän ja sen, miten toinen yrittää työntää suolet takaisin toverinsa kehoon, jossa vielä hetki sitten oli vatsa. Pidin kovasti siitä, miten kielen avulla karuunkin kuvaukseen on silloin tällöin tuotu ripaus herkkyyttä. On lentokoneet, pienet mustat pisteet tanssimassa valssia talojen ja kauppojen yllä, ihmisten yllä; ne kieppuivat ja kääntyilivät toistensa ympärillä tanssahdellen tilanteeseen sopimattoman kauniisti, kylmyyden jäykistämiä ruumiita verrataan jäätyneisiin heinäsirkkoihin ja luisevat töitä paiskivat vangit kuvataan käytettyinä tulitikkuina. Nämä kauniit ilmaukset asettuvat kevyinä veitsenterälle, joka sivaltaa kauneuden silpuksi juuri, kun lukija on hengähtänyt kaiken kamaluuden keskellä. Korulauseita kammoavan ei kuitenkaan kannata säikähtää: Mageen kynänjälki on pääosin toteavaa mutta pinnan alta väkevää. Sujuvan suomennoksen ansiosta tekstiä lukee vaivattomasti, mistä kiitos suomentajalle, Heli Naskille.
Minulle kävi Sopimuksen kanssa samalla tavalla kuin John Williamsin Stonerin kanssa: harmitti, kun takakansi tuli vastaan. Vaikka Stoner on minulle tämän vuoden paras lukemani käännöskirja, kirii Mageen esikoisteos hyvin lähelle. Sopimus on yksi paukkuvan pakkasillan kirkkaimpia tähtiä - siihen kannattaa luoda katseensa.
Myös Omppu koki teoksen visuaalisena, Kaisa V:lle Sopimus on vuoden parhaita kirjoja, Jonna kehuu vahvaa tarinaa, Villis jännitti teoksen loppua muttei joutunut pettymään, Katjalle lukukokemus oli ristiriitainen ja Leena Lumi pitää Sopimusta vaikuttavana esikoisena.
