 |
| Ennen kuin kaikki muuttuu, Taina Latvala. Otava 2015. 191 s. Kannen maalaus: Rauha Mäkilä. Kuva: Olli Karttunen. Arvostelukappale. |
He uskovat, että tällaiset kesät jatkuvat ikuisesti; että tämä kylä pysyy aina samanlaisena, ja tytön posket, ja pojan suu. He kulkevat ohi autioiden talojen ja väsyneiden aitojen, kaikkien paikkojen joihin he ovat tottuneet. Tuossa risteyksessä tyttö kertoi isän sydänsairaudesta, tuolla parkkipaikalla he söivät samaa jäätelöä, tuo tie vie Valojärvelle, tytön kesämökille. Siellä poika oppi todella tuntemaan hänet, hänen uniset silmänsä aamulla, hänen utuiset kasvonsa savusaunan hämärissä.
Taina Latvalan kolmas teos Ennen kuin kaikki muuttuu (Otava 2015) muodostuu itsenäisinäkin toimivista kertomuksista, jotka muodostavat yhtenäisen tarinan. Kokoelma alkaa otsikolla Viimeinen kesä, jossa tyttö ja poika kulkevat vierekkäin kohti uimarantaa. Kertoja vihjailee jo tulevasta, kaikesta siitä, mistä nuoret eivät vielä tiedä; Tämä on heidän viimeinen kesänsä; viimeinen kesä, ennen kuin kaikki muuttuu. Tytön isä nimittäin kuolee, ja elämänraiteet muuttavat suuntaa, suunnitelmat valuvat kuin hiekka rakastavaisten sormien välistä. Prologin jälkeen lukijalle annetaan elämän palasia sieltä täältä, lähinnä tytön. Ihastutaan, rakastutaan, kihlaudutaan, emmitään, näytellään jotain muuta, puetaan naamiot päälle ja ollaan niiden takana yksin, seurataan sivusta hukkuvaa. Herkässä epilogissa tyttö vaikuttaa kohdanneen lopullisen rakkauden ja isä tuo unessa viestin tuonpuoleisesta.
Ennen kuin kaikki muuttuu havisee elämän myötä- ja vastatuulista. Sen henkilöt juoksevat kuin kannen tyttö ja poika, kilpailevat aikaa vastaan: on tehtävä, nähtävä, koettava ennen kuin... Latvalan henkilöiden elämään on helppo hypähtää mukaan, sillä he ovat todentuntuisia ja heihin voi myös samaistua. Kokoelma tunnelma hehkuu ennen kaikkea surusta ja haikeudesta, jonka tytön isän kuoleman varjo luo. Latvala tuo kuitenkin mukaan myös huumoria ja ironiaa, esimerkiksi Onnistuneen kampaamokäynnin jälkeen sai naurahtelemaan ääneen (kyseisestä novellista voi varmasti jokainen nainen löytää palan itseään). Oma suosikkini kokoelmassa on hulvaton, absurdi ja kafkamainen Kissan yksityisyys, Latvalan huikea taidonnäyte, jossa kuvataan työssään epäonnistuneen naisen muodonmuutosta viiksikarvaiseksi kehrääjäksi.
Tunsin voimakasta vetoa salmiakkikarkkeihin, jotka kantoivat nimeä Rotan ryökäys. Hampaani muuttuivat vähitellen mustiksi, mätänivät samaan tahtiin kuin minä. Söin päivittäin raakaa kalaa, latkin maitoa ja mutustin muikkua. Hammaslääkärit kauhistuivat suuni hajua.
Olen aiemmin lukenut Latvalalta Pohjanmaalle sijoittuvan romaanin Välimatka (Wsoy 2012), josta pidin todella paljon ja joka osoitti Latvalan olevan varteenotettava kirjailija jatkossakin, kun valitsisin luettavaa. Toivoin, että lakeus löytyisi myös Latvalan kertomuksista, ja ilokseni se pilkahduksina niissä olikin. Ennen kuin kaikki muuttuu on kokonaisuutena eheä teos, jonka lukee nopeasti mutta jonka kaihoisa tunnelma jää keinumaan lukijan ympärille pitkäksi aikaa. Latvalalla on kyky luoda tunnelma pienin vedoin, kauniin vähäeleisesti.
Ennen kuin kaikki muuttuu kannattaa lukea. Suosittelen myös novellikammoisille, sillä tätä voi lukea kuin romaania, kuten itse luin.
"Mistä mä pidän kiinni?"
"Minusta", mies sanoi hymyillen.
Ainakaan vielä Latvalan teoksesta ei kovin montaa arviota löydy. Kurkatkaa ainakin Annelin kirjoissa ja Tuhat ja yksi kirjaa.
