 |
| Nyljetyt ajatukset, Juha Hurme. Teos 2014. 469 s. + hakemisto. Ulkoasu: Jenni Saari. Kannen kuva: Pekka Laitinen. Arvostelukappale. |
Aimo ja Köpi irrottavat veneensä Kustavin satamassa ja aloittavat monen sadan kilometrin soudun pitkin länsirannikkoa kohti Hailuotoa. Miksi ihmeessä? Koska opit pian ymmärtämään, että elämästä saa enemmän irti, jos on hieman kaistapäinen. Verkkaisen matkan aikana liplattaa eteenpäin muukin kuin vene: miesten pitkät monologit kulttuurista, etenkin kirjallisuudesta. Kumpikin lukee paljon ja kannustaa sanojen pariin: Lukekaa ulkona, lukekaa sisällä, lukekaa ulkoa, lukekaa sisältä, surussa lukekaa ja ilossa, surussa lohduksi ja ilossa tasoitukseksi. Lukekaa kotona, matkalla, pitkittäin ja poikittain. Vaikka matka etenee hitaasti, tällä merimatkalla se ei haittaa edes tällaista maakrapua kuin minä - mikäs siinä, kun aiheet ovat niin kiinnostavia! Välillä miehet rantautuvat, syövät ja toimittavat erinäisiä asioita. Joskus hieman kostutetaan kurkkua viinalla tai oluella - mutta kohtuudella- ja hypätään hyppytornista aina, kun sellainen sattuu vastaan. Pian matka taas jatkuu ja jompi kumpi voiteli suunsa syljellä ja taiteli sanoja ilmaan kuin saippuakuplia.
Paha ja hyvä pesivät kielessä. Kieli on häkki, jonka ihminen on rakentanut ympärilleen. Ymmäryksemme säntäilee nenä veressä ja kallo kuhmuilla tämän häkin kaltereita vastaan. Me olemme suojautuneet kielen häkkiin, jotta pysyisimme turvassa siltä tiedolta, että maailma on parhaimmassakin tapauksessa piittaamaton ja pahimmassa tapauksessa vihamielinen. Tajutaksamme tätä tilannetta, meidän on ensin paikannettava itsemme ajassa.
Merimatkaan kuuluu pieni väsymys enkä siltä itse välttynyt. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä yhä uudelleen ja uudelleen Juha Hurme nappaa lukijan takaisin kiinni puheen tarkkaavaiseen seuraamiseen. Myönnän esimerkiksi, että musiikkiin porautuvat monologit lipuivat reippaasti ohitseni. Ehkä jostain olisi hieman voinut karsia. Kaikista kiinnostavinta itselleni olivat etenkin Suomen kirjallisuuteen, taiteeseen ja kieleen liittyvät pohdinnat, jotka antoivat itselle rutkasti uutta ajateltavaa. Hurme nostaa esiin monia merkittäviä suomalaisia kirjailijoita mutta myös unohdettuja. Nyljetyt ajatukset (Teos 2014) oli lukupiirimme kirjana, ja Hurme oli saanut monet innostumaan esimerkiksi Volter Kilven tuotannosta. Hiiohoi ja tuulta päin! Itsekin aion vielä jonain päivänä selättää ainakin Alastalon salin, mutta ensin on vuorossa unohdettuihin lukeutuva oululaiskirjailija Matti Hälli, jonka eräs teos jo odottaakin yöpöydällä.
Hurme innostaa, kannustaa, kyseenalaistaa, pohtii, pähkäilee ja sukeltaa sinne, minne kukaan muu ei ole viitsinyt kurkata. Nyljetyt ajatukset on merimatka, jonka sivuille halajaa palata.
Loppuun vielä viimeisiä kannustavia tönäisyjä Hurmeen omin sanoin: Hyvän kirjan lukeminen on taideteko. Hyvä kirja tekee lukijasta taitelijan. Ellei osaa lukea hyvin, innostuneesti ja pelottomasti silloinkin, kun teksti sattuu olemaan outoa, ei ikinä opi kirjoittamaan eli elämään.
