 |
| Nora Webster, Colm Tóibín. Tammi 2016 (englanninkiel. alkuteos Nora Webster 2014). suom. Kaijamari Sivill. 410 s. Keltainen kirjasto. |
"Mutta hän oli todellinen. Ihan totta hän oli."
" Totta kai oli. Mutta hän on poissa. Sinun pitää saada itsesi ymmärtämään vaikka väkisin, että hän on poissa eikä tule takaisin."
Nora jää leskeksi keski-ikäisenä, kun vaikea sairaus uuvuttaa aviomiehen, Mauricen. Nora on ollut parikymmentä vuotta kotiäitinä ja rahat alkavat olla tiukassa. Nora myy perheen rakastetun kesäpaikan ja palaa vastentahtoisesti takaisin vanhaan työpaikkaansa. Perheen kaksi tytärtä ovat jo muuttaneet kotoa opiskelemaan, mutta nuorimmat pojat asuvat vielä kotona. Koti on verhoutunut suruhuntuun. Lähes joka ilta oveen koputetaan, ja kadulla ihmiset luovat osaaottavia katseita ja kysyvät vointia. Nora ei muuta toivokaan kuin, että hänet ja perhe jätettäisiin rauhaan.
Nora Webster (Tammi 2016) on teos surusta ja selviytymisestä. Elämä kaduilla jatkaa kulkuaan, mutta Noran elämä on pysähtynyt. Vaikka kello jatkaa tikitystään ja arki askeltaa jotakuinkin eteenpäin, Nora seuraa kaikkea ikään kuin sivusta. Hän ei näytä tunteitaan ulospäin vaan kätkee surun sisäänsä. Tóibín kuvaa elämää, johon suru on käpertynyt asumaan, niin taitavasti, ettei lukija juurikaan kiinnitä huomiota siihen, ettei mitään kummempaa juuri tapahdu. Selkeä juoni on riisuttu pois, mutta silti teoksessa on vetovoimaa. Lukija seuraa Noran ja hänen perheensä selviytymistä arkisissa toimissa. Pienin askelin Nora alkaa ravistella surun turruttamaa mieltään ja löytää iloa elämäänsä musiikista. Sivujuonteena nousevat esiin 1960-luvun Irlannin tapahtumat, kuten Pohjois-Irlannin levottomuudet.
Ihastuin Tóibínin kynänjälkeen luettuani Brooklynin (Tammi 2011) eikä miehen kirjoitustyyli petä tälläkään kerralla. (Brooklynista tuttuja henkilöitä vilahtaakin tuoreimmassa teoksessa!) Nora Websterissä kerronnan vähäeleisyys sopii täydellisesti yhteen tarinan ja tunnelman kanssa. Tunnelmassa on rauhoittavaa raukeutta, seesteisyyttä ja hiljaisuutta, jossa haluaa olla. Minä näin ja kuulin teosta lukiessani meren, jonka katselu tarjoaa samankaltaista rauhaa kuin Nora Webster. Nautin Tóibínin yksinkertaisesta arjen kuvauksesta, jossa kaikkea ei avata lukijalle suoraan, ja herkästä tunnelmasta. Tämä teos todella sopii syyskirjaksi.
Nora Websteristä on kirjoittanut moni. Viimeksi teoksesta on kirjoittanut Liisa, jonka arvion lopusta löytyy useita linkkejä muihin arvioihin.
