 |
| Villi vaellus (Wild From Lost to Found on The Pacific Crest Trail), Cheryl Strayed. Like 2015 (alkujaan 2012). suom. Kirsi Luoma. 403 s. Pokkari. |
Katsoin pohjoiseen, sillan suuntaan, ja pelkkä ajatus siitä valoi minuun uskoa. Katsoin etelään, mistä olin tullut, villiin ja kesyttömään maahan, joka oli koulinut ja korventanut minua, ja mietin vaihtoehtojani. Tiesin, että oli vain yksi. Aina vain yksi.
Jatkaa kävelemistä.
Cheryl Strayed on vain 22-vuotias, kun hänen äitinsä menehtyy äkillisesti keuhkosyöpään. Samalla koko aiemmin tiukasti yhdessä ollut perhe hajoaa erilleen: sisarukset muuttuvat etäisiksi, isäpuoli murenee ja jatkaa myöhemmin elämäänsä toisaalla. Välit biologiseen isään eivät ole koskaan olleet lämpimät, ja nuorena solmittu aviolitto Paulin kanssa kärsii ja katkeaa lopulta kokonaan. Cheryl huomaa olevansa eksyksissä irtosuhteiden ja huumeiden verkostossa, kunnes hän tulee sattumalta tarttuneeksi kassavuoroaan odotellessaan Pacific Crest Trail -vaelluksesta (PCT) kertovaan esitteeseen. Ajatus vaelluksesta, 1770 kilometristä, alkaa kyteä Cherylin mielessä. Lopulta neljä vuotta myöhemmin, 26-vuotiaana, Cheryl myy kaiken omaisuutensa ja aloittaa yksin vaelluksen Meksikon rajalta kohti Kanadan rajaa. Tavoitteenaan hänellä on löytää itsestään jälleen se nainen, joksi äiti hänet kasvatti.
Cheryl ei ole valmistautunut vaellukseen muuten kuin ostamalla tarvittavat tarvikkeet. Hän ei ole koskaan vaeltanut rinkka selässä saati yksin eikä hän osaa käyttää kompassia. Rankka todellisuus iskee vastaan jo ensimmäisinä päivinä. Painava rinkka hiertää ihon rikki, lihaskipu on kuin tulta ja varpaankynnet alkavat irtoilla liian pienissä vaelluskengissä. Mitä pidemmälle taival jatkuu sitä enemmän keho alkaa tuntua lasinsirpaleilta. Väsymys ja ajatuksiin uppoutuminen saattaa olla kohtalokasta, jos keskellä tietä häntäänsä kalisuttaa kalkkarokäärme. Maaston vaihtelevuus, ilmasto, lumi ja jää tuovat omat haasteensa. Pääroolissa on itse matkan teko ja itsensä löytämiseen liittyvät pohdinnat jäävät hieman vähemmälle. Ei siis kannata pelätä, että teos pursuaisi coelhomaisia ajatuksia elämästä ja itsensä etsimisestä.
On kiinnostavaa, miten joskus tajuntaan iskee ajatus, että haluaa lukea jonkin tietyn kirjan juuri-nyt-heti. Täksi kesäksi yöpöydälle kokoamani oman hyllyn kirjoista tehty lukupino on jäänyt aikomuksiani vähemmälle huomiolle. Villi vaellus ohitti tuon pinon, koska teos on hypännyt silmiini viime aikoina usein, halusin lukea tositapahtumista kertovan teoksen, aihe kiinnosti ja jotenkin oli sellainen tunne, että Strayedin teos sopisi mainiosti kesälukemiseksi. Kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa en ole nähnyt.
Kerronta etenee jouhevasti ja siihen uppoaa pitkäksi toviksi. Ainoastaan loppua kohden tunsin pientä puutumista. Vaelluksen aikana Cheryl muistelee menneitä tapahtumia, paljastaa tekemänsä virheet mitään salailematta ja käsittelee suruaan. Hänestä on helppo pitää eikä vaelluksen aikana voi olla tuntematta pelkoa yksin vaeltavan Cherylin puolestaan siitä, jos joku tekee hänelle jotain pahaa. Vaelluksen aikana Cheryl lukee paljon, joten onkin mielenkiintoista seurata, mitä teoksia hän on valinnut mukaansa.
Cherylin mukana kulkiessa on mielenkiintoista pohtia kävelyn ja luonnon terapeuttista vaikutusta sekä yksinolon merkitystä. Sitä, miten joskus on repäistävä itsensä tutusta ja heittäydyttävä rohkeasti tuntemattomaan oppiakseen itsestään uutta ja löytääkseen todellisen itsensä.
Kävelyvauhti oli täysin erilainen tapa liikkua maailman halki kuin normaalit liikkumistapani. Kilometrit eivät olleetkaan jotain, mikä välähtelee yksitoikkoisesti ohi. Ne olivat pitkiä, syvällekäyviä retkiä rikkaruohojen ja multakokkareiden, tuulessa taipuilevien ruohonkorsien ja kukkien, kömpelösti liikahtelevien kirskuvien puiden maailmaan. Ne olivat hengitykseni ja askel kerrallaan polulle painuvien jalkojen ääni, suksisauvani napsahtelu.
Teosta lukiessa voi leikitellä ajatuksella, selviäisikö itse ihan yksin yhtä pitkästä vaelluksesta kuin ensikertalainen Cheryl. En itsekään ole koskaan vaeltanut rinkka selässä, yöpynyt erämaassa saati käyttänyt kompassia. Ihailin valtavasti Cheryliä, hänen sisuaan ja periksiantamattomuuttaan. Huikea nainen!
