 |
| Lempi, Minna Rytisalo. Gummerus 2016. 230 s. Ennakkokappale. |
Rakkaus, lempi, roihahtaa ja Lempi tekee valintansa. Minna Rytisalon esikoisteos Lempi (Gummerus 2016) on tarina nuoresta naisesta, mutta hän itse ei toimi kertojana. Lukija tutustuu Lempiin muiden äänien kautta: ensin Viljami-puolison, sitten piikatyttö Ellin ja lopuksi kaksossiskon Siskon kautta. Lempi muuttaa Viljamin luo Pursuojalle, totuttelee jalkaansa emännän saappaita sievien pikkukenkien sijaan. Vastavihitty pari kuhertaa onneaan, elämä näyttää ruusunpunaiselta. Kunnes Viljami saa käskyn lähteä Lapin sotaan, ja Pursusuon kuherrus vaikenee. Lempi jää yksin piikatytön kanssa.
Lempi kuoriutuu auki hiljalleen, kiirehtimättä. Jo prologi ja alun muutama lyhyt kirje kutkuttavat lukijan mielennystyröitä; On saatava tietää, mitä oikein on tapahtunut. Arvoituksellinen tarina pitää lukijan hyvin otteessaan, kun eri kertojat tuovat uusia tiedon murusia esille. Kertojaäänet ovat onnistuneita, selkeästi omia persooniaan, joista eniten mieleeni olivat teoksen naiskertojat. Vaikka pidinkin Viljamin osuuden kauniista kielestä, pelkäsin, että rakkauden kaiho läiskyy yli. Toisaalta naiskertojien äänet antavat voimallaan toimivan vastakohdan Viljamin osuudelle. Häntä kohtaan tekee entistä enemmän kipeää mitä pidemmälle lukee. Juonesta on kuitenkin tyydyttävä hiiskumaan niukasti, sillä sitä parempi mitä vähemmän siitä tietää etukäteen.
Kuka on Lempi? On mielenkiintoista, miten ihminen näyttäytyy eri tavalla riippuen siitä, kuka häntä tarkastelee. Lempi on juuri sellainen teos, joka jää kaivelemaan mieltä pitkäksi aikaa vielä kansien sulkemisen jälkeenkin. Siinä on väkevää pohjoista mutta sen sisältä löytyy myös herkkää pehmeyttä. On vaikea pukea tunteitaan sanoiksi, mutta tämä teos tarjosi yksinkertaisesti hienon lukukokemuksen, joka ei unohdu heti.
Rytisalon esikoisteos ilmestyy heinäkuun viimeisellä viikolla. Suosittelen lukemaan! Ja kun luet, valitse sellainen hetki, jolloin kukaan tai mikään ei voi häiritä, koska tämän lukee joko kerralla tai kertojien osuuksien mukaan. Oma alkuperäinen suunnitelmani oli lukea Rytisalon esikoisteosta pieninä paloina, kesän klassikkoprojektini välissä, mutta kuinkas kävikään: Lempi vei mennessään, sivut kahisivat toinen toisensa perään enkä haikaillutkaan muiden keskeneräisten pariin.
Rytisalon esikoisteoksesta voi lukea mietteitä myös esim. seuraavista blogeista: Lumiomena, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Sinisen linnan kirjasto ja Kujerruksia.
