 |
| Hölmö nuori sydän, Kirsikka Saari. Otava 2018. 205 s. Kannen suunnittelu: Anna Lehtonen. Kirjastolaina. |
Kirsikka Saaren esikoisromaani Hölmö nuori sydän (Otava 2018) on varmasti tänä vuonna lukemieni kirjojen positiivisin yllättäjä. Olin kuullut syksyllä samannimisestä elokuvasta mutten tiennyt sen pohjautuvan kirjaan. Satuin kuulemaan Helsingin Kirjamessuilla ensimmäisenä messupäivänä Otavan kirjamyyntihyllyjen välissä, kun joku nuori kehui Kirsikka Saaren kirjan äärellä samannimistä elokuvaa ja mietti, pitäisikö lukea myös kirja. Minua elokuvaversio ei houkuttele, mutta aloin heti silmäillä Saaren kirjaa ja kiinnostuin siitä siinä määrin, että laitoin sen samantien varaukseen. Ja kuinkas sattuikaan: kyseinen teos oli vielä samana viikonloppuna Helsingin Sanomien esikoiskirjojen palkintoehdokkaana.
Pelkäsin etukäteen, että Hölmö nuori sydän tihkuisi ankeutta ja synkkyyttä kuin pimeä ja loskainen tammikuun ilta. Jos näin olisi, lupasin itselleni, että kirja saisi jäädä samantien kesken, vaikka sivumäärä lyhyt onkin. Kävipä kuitenkin niin, että vaikka tarinassa sitä synkkyyttä ja pahaa oloa löytyykin, se ei lyö lukijaa nyrkillä mahaan ja saa kiemurtelemaan tuskissaan lattialla. Jollain tapaa Saari onnistuu kietomaan lukijan pikkurillinsä ympärille eikä siitä pääse irti, kun on kerran kiinni jäänyt. Tarinan imu on valtaisa ja sen kyytiin jouduttuaan haluaa tietää, minne kieputus lopulta johtaa ja miten lopulta käy. Huomaan kieputuksen ohessa toivovani, että Helsingin Kirjamessuilla elokuvaversiota kehunut nuori on päättänyt myös lukea kirjan. Hölmö nuori sydän on nimittäin kirjoitettu niin, että pystyn helposti kuvittelemaan sen uppoavan nuoriin lukijoihin, yläasteikäisistä ylöspäin.
Saaren esikoisteos kertoo kahdesta yhdeksäsluokkalaisesta nuoresta: Kiirasta ja Lennistä. Kiira nauttii muiden huomiosta ja kerää instagramiin kuviinsa satoja tykkäyksiä. Lenni ei kuulu suosittujen joukkoon vaan on vähän outo, ei ollenkaan sellainen poika, jonka kanssa Kiira voisi kuvitella seurustelevansa. Eräissä bileissä Kiira kuitenkin tekee poikkeuksen: hän ei voi hyväksyä sitä, että joutuisi lähtemään yksin kotiin ja nappaa silmiinsä hetken mielijohteesta Lennin. Hätäinen hetki porraskäytävässä muuttaa nuorten elämän; Kiira huomaa myöhemmin olevansa raskaana.
Raskaus ei ole Kiiralle ensimmäinen, mutta tällä kertaa hän lopulta päättää toisin. Hän ja Lenni päättävät tulla vanhemmiksi. Yhdessä he suunnittelevat ruusuisia kuvia yhteisestä asunnosta, muutosta paremmalle asuinalueelle Helsingin Myllypuron sijaan, säännöllisestä palkasta ja onnellisesta perhe-elämästä. Kiira haluaa antaa lapselleen sen mitä ei voinut itse saada: ydinperheen, äidin ja isän.
Lukija kuitenkin tietää, ettei kaikki ole niin helppoa kuin nuoret kuvittelevat: aikuisten saappaisiin ei sujahdeta noin vain etenkin, kun nuorten omat perheet ovat rikkonaiset. Lenni asuu äitinsä kanssa, joka pikemmin kaveeraa poikansa kanssa kuin ottaa kasvatusotteen. Kiiran vanhemmat ovat eronneet eikä suhde äitiin ole kultainen. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä enemmän lukijan kylmän hiki noruu selkää pitkin. Lenni lyöttäytyy äärioikeistolaisten piireihin, jossa hän kokee kerrankin kuuluvansa joukkoon, olevansa arvostettu ja pidetty, muuttuvansa rimpulasta pojasta mieheksi. Lennin valitsema joukko vie häntä yhä enemmän kohti tuhon tietä. Voiko mikään enää muuttua hyväksi? Loppua kohden tarinan vauhti vain kiihtyy entisestään, hengästyttää, kunnes kaikki pysähtyy. Lopetus koskettaa ja jättää lukijan pohtimaan, miten nuorten elämä jatkuu tästä eteenpäin.
Kirsikka Saari on ammatiltaan käsikirjoittaja ja ohjaaja, mikä näkyy teoksen kirjoitustyylissä: lukiessa tuntuu kuin näkisi kaiken elokuvan kankaalla. Kerronnassa ei ole mitään ylimääräistä ja sujuvat dialogit tykittävät eteenpäin. Nuorten puhetyyli on uskottavaa ja aidonoloista, ei ollenkaan teennäistä ja liian yritettyä. Saari myös kuvaa nuorten käytöstä ja reagointeja tilanteisiin onnistuneesti.
"Viittitsä kantaa tän mun kanssa hissiin?"Ethän sä nyt voi yksin tän sängyn kanssa lähteä."
"Kaikki on ihan ok", Kiira oli väittänyt. Hän oli latonut 25 euroa naisen käteen eikä halunnut jatkaa keskustelua.
"Eiks sulla oo ketään joka vois auttaa sua? Missä sun isä ja äiti on?"
"Haista nyt paska", Kiira oli henkäissyt ja nostanut sängyn hissiin tuosta noin vain, kulmat olivat kolahdelleet hissin oveen, sängyn arvo oli laskenut joka naarmusta.
Joten tässä hän seisoo, sänkynsä ja mahansa ja olkalaukkunsa kanssa Orpaanmäellä ja yrittää hallita hengitystään. On harmaata ja sumuista, se lohduttaa vähän.
Aikuiselle lukijalle Saaren esikoisteos on mainio valinta, jos kaipaa viihteellistä välipalakirjaa. Erityisesti kuitenkin toivon, että moni nuori lukija innostuu elokuvan katsomisen lisäksi myös lukemaan itse kirjan.
