Säkenöivää ja onnellista vuotta 2018! Toivottavasti vuosi on alkanut teillä hyvin. Uuden vuoden alku on aina mukavaa aikaa, kun tuleva vuosi on tyhjänä paperina edessä. Voi suunnitella, millaisilla asioilla toivoisi sen täyttyvän ja rakentaa vähän huojuvia pilvilinnojakin. Tulevan kirjavuoden suunnitelmia tai suuntaviivoja alkaa olla kasassa, mutta niistä kirjoitan erillisessä postauksessa myöhemmin tällä viikolla. Nyt kurkistetaan vielä olan taa menneeseen vuoteen ja kirjoihin, jotka ovat jääneet mieleen.
Viime vuoteen mahtuu paljon ja niin iloa kuin suruakin. Aloitin vuoteni uudessa asunnossa (ja uusvanhassa kaupungissa) sekä uudessa määräaikaisessa työpätkässä. Kesällä muutettiin toinen puolisko pohjoisesta pääkaupunkiseudulle, ja niinpä kesä hurahti tutustumalla uusiin kaupunginosiin ja tekemällä päiväreissuja lähikaupunkeihin. Kirjallisia kohteita näistä ovat olleet Porvoossa J. L. Runebergin kotimuseo ja Tuusulanjärven taitelijayhteisö, josta kirjoitinkin omassa postauksessaan. Hankin myös ensimmäisen museokorttini, josta on ollut paljon iloa ja museoissa onkin tullut käytyä vuoden aikana tavallista enemmän. Syksyllä aloitin uuden työpätkän, ja palasin entuudestaan tuttuun työpaikkaan. Kotimaanreissuja oli mukavasti, mutta ulkomaillekin pääsin, kun paikkasin auringon kaipuuta viettämällä syyslomani Alicantessa Espanjassa, mistä olen ottanut postauksen kuvat (tavallinen reissupostaus jäi tuolloin kirjoittamatta). Teatterissa kävin jonkin verran ihan työnkin puolesta, mutta loppuvuonna mieleeni painui kirkkaimpana tähtenä Kangastus38 Kansallisteatterissa. Kjell Westön romaani on huikean hieno, ja niin oli teatterisovituskin. Ihana lukupiiri on jälleen ilahduttanut pitkin vuotta, ja Helsingin kirjamessuista nautin kolmen päivän verran. Lisäksi tein (viimein) kesällä blogilleni omat sivut Instagramiin.
Sitten niihin kirjoihin. Luin vuonna 2017 yhteensä 37 kirjaa, mikä on ennätysalhainen määrä. Yleensä lukutahtini on kiivas keväällä ja hiipuu loppuvuotta kohti eikä viime vuosi ollut poikkeus. Tosin viime vuonna aikaa lukemiselta vei kaikki muu puuhastelu: loppukesän ja syksyn retket eri kaupunginosiin, kaupunkeihin ja luontokohteisiin. Kaikki uusi veti enemmän puoleensa. Loppuvuonna ongelmani oli sikäli positiivinen, että kannoin kyllä roppakaupalla kirjastosta lukemista kotiin (ja sellaisia kirjavarausmääriä en olekaan ennen harrastellut..), mutta en sitten ehtinyt tai enää halunnutkaan lukea juuri sillä hetkellä kaikkia lainaamiani kirjoja. Lukujumejakin on ollut niin kuin aina välillä, ja erityisesti silloin olen kuunnellut Sivumennen-podcastia (minäkin siis hurahdin siihen viimein!), koska mikään jumi ei tarkoita sitä, etteikö haluaisi kuulla, kun kirjoista keskustellaan. ;-)
Vaikka lukemieni kirjojen määrä ei ole kovin suuri, kirjavuosi 2017 jäi mieleeni erityisesti hienona kotimaisen kirjallisuuden vuotena. Etenkin loppuvuonna luin lähinnä kotimaista kirjallisuutta. Lukemistani kirjoista 23 on kotimaista kaunokirjallisuutta, loput 14 ulkomaisia. Listaan alle kategorioittain eri syistä mieleen jääneitä kirjoja:
Vuoden kirkkain tähti
Lahtarit, Anneli Kanto
(luin Kannolta myös Veriruusut, joka painui mieleen vahvasti sekin)
Vuoden mieleenpainunein ulkomainen romaani
Kalamiehet, Chigozie Obioma
Vuoden riemastuttavin ja opettavin
Niemi, Juha Hurme (bloggaus tulossa)
Vuoden kiinnostavin uusi löytö
Jääkansi, Hanna Hauru
Vuoden sujuvalukuisin, myös lukuinnon palauttava
Sandra, Heidi Köngäs
Vuoden paras kotimainen novellikokoelma
Lyhykäisiä, Johan Bargum
Vuoden paras ulkomainen novellikokoelma
Sotapuiston perikato, George Saunders
Vuoden paras välipalakirja (ja myös tv-sarjahurahdus)
Mustat valkeat valheet, Liane Moriarty (Big Little Lies)
Toivottavasti vuosi 2018 tuo mukanaan upeita lukukokemuksia ja voi nautiskella yhtä tyytyväisenä kuin kuvan kissa. Hienoja lukuhetkiä ja kirjaisaa vuotta vielä kaikille!
