On kirjasuunnitelmien aika! Valitsen luettavaa yleensä fiilispohjalta, joten suunnitelmani pohjautuvat siihen, mitä haluaisin ja toivoisin lukevani. Sitähän ei sitten tiedä, mitä lopulta päädyn lukemaan, mutta vuoden alussa on hyvä selkeyttää omia ajatuksia. Aika usein vuoden alussa sitä huomaa, että ne samat lukemattomat kirjat ovat jälleen jääneet lämmittämään hyllyä. Viime vuonna havahduin Sivumennen luotsaamaan hyllynlämmittäjä-haasteeseen sen verran myöhään, etten enää hypännyt mukaan mutta nyt haluan ehdottomasti tarttua haasteeseen (ja tämän haasteen lupaan myös muistaa, sillä tavallisesti unohdan lukuhaasteet). Kyseisessä lukuhaasteessa on tarkoitus lukea 12 kuukauden aikana 12 sellaista kirjaa, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet lojumaan hyllyyn lukemattomina.
Kirjavalintojen pähkäilyäni helpottaa hieman se, että viime kesän muuton takia vein kirjaston vaihtohyllyyn monta kassillista kirjoja, joista osa oli sellaisia, jotka aion kyllä vielä joskus lukea mutta jotka tiesin saavani sitten aikanaan kirjastostakin enkä välttämättä kaipaa niitä itselleni. Jätin itselleni lukemattomista kirjoista vain ne, jotka haluaisin varmasti lukea lähivuosina. Jotta tuo aie myös pitäisi, olen pysynyt vuoden aikana tiukkana enkä ole juuri ostanut kirjoja itselleni (toisaalta en tällä hetkellä omista kunnollista kirjahyllyä, mikä osaltaan hillitsee ostoaikeita). Hyllynlämmittäjä-haaste on nyt oivallinen mahdollisuus vähän potkia itseä aikeista tekoihin ja lukea niitä hyllyyn jättämiäni odottelijoita. Päätin valita haasteeseen suhteellisen tasapuolisesti paksumpia ja lyhyempiä kirjoja, jotta haasteen suoritus ei kaatuisi siihen, että kahmin listalle vain kaikki tiiliskivet. Koska kirjani majailevat edelleen kahdessa eri osoitteessa, puolet valitsemistani kirjoista puuttuu yllä olevasta kuvasta.
Hyllynlämmittäjä 2018 -haasteen kirjani:
1. Anni Kytömäki: Kultarinta. - Olenkohan ainut, joka ei ole vielä lukenut Kytömäkeä? Ostin kirjan Helsingin kirjamessuilta 2014, mutta jostain syystä se on edelleen lukematta ja uusinkin, Kivitasku, on jo ehtinyt ilmestyä ja sekin olisi kiva lukea. Olen suunnitellut, että Kultarinta voisi olla mukavaa kesälukemista luonnonhelmassa, kun aurinko lämmittää ihoa.
2. JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään. - Oma perusteluni menee täysin yksiin Saran kanssa: olen aina ajatellut, että tämä on minun kirjani mutta silti se on lukematta. Huoh.
3. Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe. - Tätä kirjaa on kehuttu hurjasti blogeissa, ja tasaisin väliajoin kuulen jonkun tutun tai ystävän kehuvan sitä. Ja aina kuulen itseni sanovan, että kirja löytyy hyllystäni ja pitäisipä tosiaan lukea kyseinen teos viimein.
4. Riina Katajavuori: Wenla Männistö. - Olen nähnyt kirjaan pohjautuvan teatterisovituksen, ja meinasin jo ennen sitä lukea ensin kirjan mutten sitten ehtinytkään.
5. Heidi Köngäs: Hertta. - Ostin kirjan joskus Suomalaisen alesta hetken mielijohteesta, mutta niinpä vain on kirja lukematta. Tai noh kerran vähän aloitin, mutta lukuhetki ei tainnut olla oikea, kun vaihdoin luettavaa. Uusi ja parempi yritys!
6. J. C. Oates: Blondi. - Tämän kirjan kohdalla mietin aika pitkään, laitanko vuonna 2012 kirpparilta ostetun pokkarin kiertoon lukemattomana. Jotenkin minulla on kuitenkin sellainen tunne, että voisin pitää Blondista ja ainakin antaa sille mahdollisuuden. Pieni fontti ja sivumäärä ovat pitäneet minut kuitenkin loitolla.
7. Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi Max. - Hyllystäni löytyy myös Parkkisen uudempi romaani Säädyllinen ainesosa, mutta koska kirjailijan esikoinen on lämmittänyt hyllyäni jo useamman vuoden, haluan lukea sen ensin.
8. David Grossman: Sinne missä maa päättyy. - Kuinkahan monta kertaa olen jo aikonut lukea tämän, mutta niin vain on lukematta. Grossmanin teos kiinnostaa paljon.
9. Alice Walker: Häivähdys purppuraa. - Tämä klassikko on muutaman vuoden takainen kirppariostos. Lukematta on sekin.
10. Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista. - Tätä olen itse asiassa viime vuonna syksyllä lukenut jonkin verran, mutta en päässyt silloin kunnolla tarinaan kiinni, joten palautin sen kirjastoon ja ajattelin yrittää toiste uudelleen, sillä teos kiinnostaa kuitenkin kovasti. Kun Khemirin kirja tuli sitten vastaan kirpparilla vaivaisella eurolla, ostin sen itselleni. Jospa uusi yritys olisi parempi.
11. Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä. - Pidin muutama vuosi sitten kovasti Shamsien Poltetuista varjoista, mutta olin sitä ennen joskus ostanut kirjakaupan alennusmyynneistä Kartanpiirtäjän kauniin kannen houkuttelemana. Jostain syystä teos on edelleen lukematta.
12. Mika Waltari: Sinuhe egytiläinen. - Nyt nousee hiki pintaan; viimeisenä se, joka jännittää minua eniten. Saran tsemppaamana aion yhdessä hänen kanssaan yrittää klassikkojärkäleen nitistämistä. Hyllystäni löytyy Sinuhe peräti kahtena kappaleena, ja toisesta löytyy kirjanmerkki sivun 86 kohdalta. Joskus olen siis yrittänyt mutta jäänyt, noh, hyvin alkumetreille. :-D Toisaalta edelleen tiiliskivikammoisena yritän ajatella, että Sinuhe on pikku juttu Alastalon saliin verrattuna, jonka olen saanut selätettyä vuonna 2016. (Onhan..?)
Näiden kirjojen lisäksi toivon tänä vuonna lukevani ainakin ensimmäisen Elena Ferranteni, paikkaavani muutamia aukkoja John Steinbeckin tuotannon suhteen ja lukevani edes hieman enemmän klassikoita kuin edellisenä vuonna. Toivon myös, että lukisin tänä vuonna enemmän runoja, sillä viime vuosi jäi laihaksi (en lukenut juuri kokonaisia runoteoksia vaan sieltä täältä muutamia fiiliksen mukaan). Aion siis pitää mielessäni Ompun koko vuoden mittaisen runohaasteen. Lupaan itselleni olla haalimatta liian isoja kirjapinoja kirjastosta, jotta tasapaino oman hyllyn lukemattomien ja lainojen suhteen pysyisi kunnossa. Muutenkin toivoisin miettiväni kirjakatalogien selailuhuumassa, onko uutuuskirjaa ihan välttämätön lukea lähes heti sen ilmestyttyä vai voisiko se odottaa sen verran, että tarttuisin ensin johonkin sellaiseen teokseen, jonka olen halunnut lukea jo iät ja ajat. Olisi myös hienoa, jos tänä vuonna luettujen kirjojen määrä olisi ainakin niissä normaalissa määrissä eli vähintään viidessäkymmenessä kirjassa.
Tämän myötä ei kuin lukemaan ja katsotaan sitten vuoden lopulla, miten Hyllynlämmittäjä-haasteen ja toiveiden kanssa kävi!
Näiden kirjojen lisäksi toivon tänä vuonna lukevani ainakin ensimmäisen Elena Ferranteni, paikkaavani muutamia aukkoja John Steinbeckin tuotannon suhteen ja lukevani edes hieman enemmän klassikoita kuin edellisenä vuonna. Toivon myös, että lukisin tänä vuonna enemmän runoja, sillä viime vuosi jäi laihaksi (en lukenut juuri kokonaisia runoteoksia vaan sieltä täältä muutamia fiiliksen mukaan). Aion siis pitää mielessäni Ompun koko vuoden mittaisen runohaasteen. Lupaan itselleni olla haalimatta liian isoja kirjapinoja kirjastosta, jotta tasapaino oman hyllyn lukemattomien ja lainojen suhteen pysyisi kunnossa. Muutenkin toivoisin miettiväni kirjakatalogien selailuhuumassa, onko uutuuskirjaa ihan välttämätön lukea lähes heti sen ilmestyttyä vai voisiko se odottaa sen verran, että tarttuisin ensin johonkin sellaiseen teokseen, jonka olen halunnut lukea jo iät ja ajat. Olisi myös hienoa, jos tänä vuonna luettujen kirjojen määrä olisi ainakin niissä normaalissa määrissä eli vähintään viidessäkymmenessä kirjassa.
Tämän myötä ei kuin lukemaan ja katsotaan sitten vuoden lopulla, miten Hyllynlämmittäjä-haasteen ja toiveiden kanssa kävi!
