 |
| Ei saa mennä ulos saunaiholla, Heidi Mäkinen. Karisto 2016. 242 s. |
Tamperelaiskirjailija Heidi Mäkisen esikoisteos Ei saa mennä ulos saunaiholla (Karisto 2016) kertoo kahdesta naisesta ja yhdestä rotukissasta. Sini on 35-vuotias ja haluaa naimisiin. Hän tekee kaikkensa saavuttaakseen unelmansa: käy useilla treffeillä, katsoo television hääohjelmia ja suunnittelee omiaan. Jostain syystä unelma ei vain ota toteutuakseen, ja Sini pelkää jäävänsä ainiaaksi yksin. Samassa kerrostalossa asuu 60-vuotias Eeva, joka on jäänyt leskeksi ja jolla todetaan vakava sairaus. Tässäkö elämä nyt sitten oli? Eevan kissa, Kyllikki, katselee emäntänsä touhuja sohvalla makoillen ja toteaa jo ennen kuin kirja on alkanutkaan, ettei teos olisi mitään ilman sievää nelijalkaista, koska Kyllikki on hahmoista kaikkein tärkein, kaunein ja kiinnostavin.
Mäkisen esikoisteos kuvaa rakkautta ja ystävyyttä todenmukaisesti; kirja tuntuu pehmeältä ja lämpimältä. Vaikka juonenkulku on ei ole kovin yllätyksekäs, se soljuu vaivatta eteenpäin. Mäkisen kirjaa lukiessa tuntuu usein siltä, kuin katsoisi tv-sarjaa, jossa kuvataan kepeästi ja koukuttavasti kahden naisen arkea, jossa sattuu ja tapahtuu: aamuisin lattiaan tömähtelee jälleen eri miehen askeleet, ystävä paljastaa tapailevansa toista miestä ja on pakko keksiä hätävale, kun avataan hääpuvussa ovi naapurille. Tamperelaiskirjailijan luomista naisista, Sinistä ja Eevasta, on helppo pitää. Heidän kanssaan voisi hyvin kuvitella istahtavansa kahvikupilliselle, jonka äärellä voisi vuodattaa surut ja hekottaa viimeisimmille kömmähdyksille. Omaan makuuni Sinin yksinkertaiset Facebook-päivitykset sämpylöiden leipomisesta ja ostoksille menemisestä tuntuivat jo aika vanhalta jutulta eivätkä siksi saaneet virnettä suupielelle niin kuin olisi ollut tarkoitus. Kyllikki-kissa on hahmona vinkeä ja varsinainen kissojen kuningatar, joka laukoo teräväreunaisia mielipiteitään ihmisten touhuista heitä säälimättä: Ne suutelivat. Hyi. Vanhat ihmiset. Rakkaus kuuluu nuorille ja terveille. Kyllikki tuo tarinaan maukuvaa särmää ja kuuluu ehdottomasti kertojien joukkoon, vaikka en aina oikein ymmärtänytkään kaikkien sutjauksien merkitystä.
Heidi Mäkisen kirjoitustyylissä on persoonallista särmää ja huumorissa on ripaus pippuria. Ei saa mennä ulos saunaiholla on viihdyttävää luettavaa; se on pirteä välipalakirja, josta jää iloinen mieli. Jos siis etsii hyväntuulista kirjaa, Mäkisen teos on nappivalinta.
