 |
| Miehiä ilman naisia (japaninkiel. alkuteos Onna no inai otokotachi 2014, englanniksi Men Without Women 2015), Haruki Murakami. Tammi, Keltainen kirjasto 2016. 276 s. suom. Juha Mylläri. Kansi: Jussi Kaakinen. |
Haruki Murakamin novellikokoelma Miehiä ilman naisia (Tammi 2016) sisältää seitsemän novellia: Drive My Car, Yesterday, Itsenäinen elin, Šeherazade, Kino, Rakastunut Samsa ja Miehiä ilman naisia. Kokoelman nimi viittaa juuri siihen, missä kaikissa novelleissa on kyse: on miehiä, joiden elämässä ei ole naisia syystä tai toisesta. Naiset saattavat viipyä miesten elämässä hetken ystävänä, puolisona tai jonakin muuna. On esimerkiksi näyttelijä, joka palkkaa itselleen autokuskiksi naisen, jonka hiljaisuus saa miehen purkamaan sisäänsä padotut asiat. On myös tohtori, joka riutuu rakkauden takia lopulta hautaan ja mies, jonka työkaveri antaa luvan tapailla tyttöystäväänsä. Lisäksi on mies, joka erottuaan häntä pettäneestä vaimostaan, perustaa baarin hämyisälle kujalle ja tapaa erikoisia ihmisiä, kuten naisen, jonka ihossa on tupakalla poltettuja jälkiä.
Eräänä päivänä sinusta tulee yllättäen mies ilman naista. Se päivä tulee luoksesi antamatta tulosostaan minkäänlaista vihjettä tai varoitusta, pienintäkään aavistusta tai tunnetta, vaimeintakaan koputusta tai rykäisyä. Kävelet kulman ympäri ja huomaat olevasi jo siellä. Mutta silloin on liian myöhäistä perääntyä. Kun olet kääntynyt siitä kulmasta, siitä on tullut ainoa maailmasi. Siinä maailmassa sinä ja kaltaisesi olette miehiä ilman naisia. Kylmässä monikkomuodossa.
(novellista Miehiä ilman naisia)
Yllätyin siitä, miten helpoiksi Murakamin novellit osoittautuivat. Miehen novelleissa ei ole mitään ylimääräistä eikä mielestäni niin kovin erikoisia outouksiakaan. Kokoelma on kuin hämyisä ja yksinäinen baarinurkkaus, jossa tupakansavu kieppuu kuin hidastettuna kattoa kohti rauhallisen musiikin viipyillessä taustalla. Useimmat novellit jäävät vahvasti mieleen, mutta erityisen vaikuttavia lukukokemuksia olivat Kino ja nimikkonovelli Miehiä ilman naisia. Kino on tajuttoman hieno hyisen tunnelmansa ja kauhupiirteidensä vuoksi. Novelli nostatti ihokarvat pystyyn ja sai sydämen hakkaamaan tiuhemmin. Viimeinen novelli Miehiä ilman naisia sen sijaan on tunnelmaan surumielinen ja koskettava. Lisäksi se päättää kokoelman kauniisti.
Jos et ole ottanut Murakamin tuotantoon vielä ensiaskelta, Miehiä ilman naisia on sopiva teos aloittaa ja tunnustella Murakamin kirjoitustyyliä. Kokoelma on nyt neljäs lukemani teos japanilaiskirjailijalta, joten vielä riittää luettavaa.
