Astelin ripein askelin sateisena lauantaiaamuna kohti Messukeskusta. En ollut paikassa aiemmin käynyt, mutta sijainnista ei voinut erehtyä: senkun vain seurasi ihmismassaa. Kun astuin messuhalliin, olo oli juuri sellainen, kuin olin osannut odottaakin: pöllämystynyt. Tiesin, että tila olisi suuri mutta että NIIN valtaisa... Tiedättekö, mitä heti pian rappusten jälkeen voisi olla? Tuoleja, mielellään vaikka pehmeitä nojatuoleja. Niille voisi alkuhämmästyksessään lösähtää ihmettelemään messumaisemaa ja ihmisvilinää ja miettimään sitä, minne alueelle astuisi ensimmäiseksi.
Hetken tunsin kauhua siitä, miten ehtisin tutkia alueen yhdessä päivässä. Muistutin itseäni siitä, miten tarkoitus ei olekaan nähdä kaikkea eikä suorittaa, hengitin syvään sisään ja hitaasti ulos. Kun mieli oli rauhoitettu, kävelin sinne, minne nenä ensimmäiseksi osoitti: Otavan kirjamyyntipisteelle. (Yllä olevan kuvan kirjat tosin ovat Gummeruksen osastolta). Aikaa ei ollut kulunut vielä nimeksikään mutta tein jo ensimmäisen kirjaostokseni, kun nappasin messutarjouksesta äidin pyytämän kirjan, Anja Snellmanin Pääoman (2013). Parempi hoitaa luvattu asia ensimmäiseksi, tuumin.
 |
| vas. Matti Rönkä, Jarkko Sipilä, haastattelija Antti Turunen, Marko Leino, Chriastian Rönnbacka. |
Olin laatinut itselleni ohjelmalistan omien kiinnostusten kohteideni mukaan. Minulla oli vielä hyvin aikaa ennen Jaetun lukemisen lumo -keskustelua mutta olin tyystin lamaantunut. Muistelin, että olin listannut ehkä-kategoriaan Lapsen näkökulma -keskustelun, jossa Markus Nummi kertoisi, mistä hän saa virikkeitä romaaneihinsa. En kuitenkaan jaksanut kaivaa messuohjelmaa laukustani tarkistaakseni, missä lavoista keskustelu pidetään. Sen sijaan päätin selvittää, miksi ihmisiä oli valtavasti kerääntynyt Mika Waltari -lavan ympärille. Meneillään oli Harmaa alue ja alamaailma dekkareissa -otsikolla oleva keskustelu, jossa Antti Turunen haastatteli dekkarikirjailijoita Matti Rönkää, Jarkko Sipilää, Marko Leinoa ja Chriastian Rönnbackaa. Kaksi viimeistä dekkaristia ovat minulle vieraita, koska en juuri lue dekkareita (pitäisi!), mutta Matti Rönkä ja Jarkko Sipilä olivat sen sijaan tuttuja. He ovat myös mielestäni kiinnostavia ja taitavia puhujia, joten heitä kuuntelee mielellään. Seurasin keskustelua tovin ennen kuin lähdin kohti Aino-tilaa, missä keskusteltaisiin Jaetun lukemisen lumosta ja muun muassa kirjablogeista.
 |
| Katja Jalkanen ja Suvi Ahola. |
Jaetun lukemisen lumossa keskustelivat kirjabloggaajat Katja Jalkanen ja Taika Dahlbom sekä Lukupiirien aika -kirjan kirjoittanut FT, kriitikko Suvi Ahola ja Seija Nummijoki, joka pitää Naistoimittajat ry:n lukupiiriä. Esillä oli tietenkin myös Katjan ja Hanna Pudaksen kirjoittama Rivien välissä -kirjablogikirja. Tunnin aikana keskusteltiin muun muassa siitä, millaista tutkimustietoa Suvi Ahola on teosta tehdessään saanut ja millaista yhteisöllisyys on kirjablogeissa. Paljon kiinnostusta herätti myös ihan se, mitä lukupiireissä syödään ja juodaan. Lopuksi "panelistit" antoivat oman lukuvinkkinsä, joissa mainittiin esimerkiksi Eeva-Kaarina Arosen Kallorumpu (tämä oli kiva kuulla, koska nappasin kirjan taannoin hetken mielijohteesta kirjaston poistomyynnistä), Jane Austenin tuotanto ja etenkin Viisasteleva sydän sekä Tove Janssonista hiljattain ilmestynyt elämänkerta Tove Jansson -Tee työtä ja rakasta. Myös Kjell Westön uusinta teosta Kangastus 38 ylistettiin.
 |
| Mikko Rimminen, Antti Holma ja Maria Petterson. |
Keskustelun jälkeen tutustuin moneen kirjabloggaajaan, joiden kanssa lähdimme käymään Bloggers' Loungessa tapaamassa Luetut, lukemattomat -blogin emännöimää Liisaa. Lisää uusia hymyileviä bloggaajia ja kirjallisia keskusteluja. Jouduin kuitenkin irtautumaan keskusteluista ja kipaisemaan Louhi-lavalle, sillä tahdoin kuulla Mikko Rimmisen, näyttelijä Antti Holman ja toimittaja Maria Pettersonin haastattelun aiheesta Kansannauru -Mikä meitä naurattaa? Keskustelu oli todella kiinnostavaa ja haastateltavat pohdiskelivat suomalaisten huumorintajua ja sitä, miten meidän omamme eroaa esimerkiksi amerikkalaisten huumorintajusta. Lisäksi mietittiin muu muassa sitä, miksei poliittinen satiiri menesty Suomessa ja onko väärin tykätä Munamiehestä. Kuunnellessa sai vähän väliä naurahtaa keskustelijoiden kommenteille, ja ainakin itse vakuutuin Antti Holman sanavalmiudesta. Valitettavasti nälkä alkoi murista vatsassa, olihan aamiaisesta jo useita tunteja, ja sen vuoksi myös keskittymiskyky heitellä. Jouduin antautumaan nälän vaatimuksille ja jättämään keskustelun puolivälissä. Kahvilaa kohti kulkiessani melkein jo harhauduin kohti kahden euron kirjakylttejä, mutta päätin, että ne saisivat nyt odottaa hetken.
Leivän, kahvin ja brownien jälkeen minulla oli alle tunti aikaa ennen Pasi Ilmari Jääskeläisen tapaamista, jonka Atena järjesti kirjabloggaajille. Aktikvariaattien puoli oli valtava, joten tyydyin suosiolla silmäilyyn. Vanhoja aikakaus- ja sanomalehtiä oli myös paljon, ja niitä olisin mielelläni selaillut ja tutkinut kauemminkin. Päätin kuitenkin käyttää jäljellä olevan ajan sulahtamalla ihmismereen kahden euron kirjapöytien väliin. Monet näyttivät tekevän valtavasti löytöjä. Itse nappasin vain yhden kirjan, Sisko Istanmäen Yöntähden. Olin löytööni kuitenkin oikein tyytyväinen.
 |
| Pasi Ilmari Jääskeläinen ja Kanerva Eskola. |
Sitten olikin vuorossa yksi päivän kohokohdista! Jääskeläiselle ja bloggaajille varatussa salissa aisti pientä jännittyneisyyttä ja kihelmöivää odotusta. Tunnelma kuitenkin keveni, kirjaimellisesti ihan räsähtäen. Pöytä, jonka päällä täynnä oleva vesitonkka, viinipullot ja -lasit olivat, petti toisesta päästä ja kaikki valui räsähtäen maahan kiljaisujen säestämänä. Kanerva Eskola aloitti keskustelun punaviinin virratessa iloisesti lattialla ja siistijien ottaessa hämmästyneinä kuvia sekamelskasta. Jääskeläinen kertoi lyhyesti uudesta kirjastaan Sielut kulkevat sateessa ja mietti kirjablogien vaikutusta tuotannonsa näkyvyyteen. Myös moni bloggaajista otti osaa keskusteluun. Minulla Jääskeläisen teos joutuu odottelemaan lukemisvuoroaan vielä hetken mutta ah, kyllä on sisäsivulla nyt ihana nimmari!
 |
| Joel Haahtela. |
Viimeinen pyrähdys toiseen haastatteluun. Joel Haahtelan fanina en voinut jättää käyttämättä tilaisuutta nähdä mies livenä. Aleksis Kivi -lavalla oli alkamassa Haahtelan haastattelu hänen uudesta kirjastaan Tähtikirkas, lumivalkea. Itse en ole kirjaa vielä lukenut ja jätin sen messuilta ostamatta, koska minulla on jouluun saakka niin paljon kirjoja jonossa, että maltan kyllä jättää kirjan joululahjapyynnöksi. Haahtelasta henki juuri sellainen mystinen tunnelma kuin hänen kirjoistaankin. Olin itse asiassa niin lumoutunut Haahtelan näkemisestä, että oikeastaan aika paljon keskustelusta vain lepatti ohitseni. Toisaalta oli myös hankala tarttua keskusteluun, kun en ollut lukenut kirjaa ja välttänyt lukemasta arvioita. Lisäksi myös puhelin vaati huomiota, kun avopuoliso linkkasi kuvan laukusta, jota olen metsästänyt pitkään sen jälkeen, kun kyseisen laukun päätin hankkia. Yhtäkkiä huomioni alkoihin poukkoilla enemmän laukussa kuin Haahtelassa.
Lähdin haastattelusta ja silmäilin vielä niitä osia messualueesta, joita en ollut nähnyt. Tiiralin kelloa ja päätin, että kyllä minun on vielä yhden päivän Helsingin reissullani nähtävä se laukku ennen kaupan sulkemisaikaa. Tuskinpa enää pystyisin keskittymään kirjoihinkaan. Niinpä lähdin mutta en onneksi turhaan. Sain kirjat mutta myös laukun. Kyllä oli tämä tyttö yhtä hymyä ja onnenpaistetta viimeiset tunnit Helsingissä ja vielä yöjunassa ennen nukahtamista matkalla takaisin kohti pohjoista!
Junassa kuvasin vielä messulöytöni. Minulla ei alun perin ollut aikeena kuin saada Jääskeläisen uusin teos ja Snellmanin uusin äidille. Niiden lisäksi löysin siis myös Istanmäen romaanin Yöntähti (kansi on lumoavan hieno!) ja Taika lahjoitti minulle Miina Supisen uusimman teoksen Säde. Kiitokset siitä vielä Taikalle!
Toistelin monta kertaa koko loppuillan avopuolisolleni, miten onnellinen päivästä olin. Ensinnäkin siitä, että pääsin kirjamessut kokemaan ensimmäistä kertaa ja nauttimaan kirjallisesta tunnelmasta mutta lisäksi monista tapaamistani kirjabloggaajista. Oli mahtavaa tavata kasvokkain niin monia teistä! <3
Jos jotain jäin kaipaamaan, niin toista ekstrapäivää. Yhden päivän aikana on mahdotonta ehtiä kaikkeen, senhän jo tiesinkin. Jos ensi vuonna pääsen vierailemaan messuilla, käyttäisin toisen päivän ainoastaan antikvariaateissa ja muualla messualuulla haahuiluun, kiirettömään kulkemiseen. Tutkailisin ja ihmettelisin tarkemmin. Ruokamessuilla en ehtinyt käyny lainkaan, mutta se tosin ei ollut ykkösenä mielessäni. Tänä vuonna kirjamessuilla järjestettiin ensi kertaa lukupiirejä, joihin en osallistunut mutta joihin voisi olla kiva mennä mukaan. Lopuksi vinkkinä ensi kertaa messuille menijälle: ota mukaan evästä, esimerkiksi leipää tai mandariinia. Itselläni onnekseni oli edes suklaata, mutta mietin keskusteluita kuunnellessani, että niissä olisi mainio hetki myös nauttia välipalaa. Keskittymiskykykin säilyy, kun maha ei juttele omiaan.
Ja nyt... iltateetä Kjell Westön Kangastus 38:n parissa.
