 |
| Vaikka vuoret järkkyisivät, Terhi Törmälehto. Otava 2017. 287 s. Kansi: Timo Numminen. |
Elsa kuiskasi hallelujan saunan kosteaan ilmaan, ja aglaakan. Hän avasi suunsa ammolleen, antoi tulla lisää. Sanat purskahtivat pintaan pidättelemättöminä, riehakkaina. Pyhää kupli maailmaan kuin laavaa, se levisi ja laajeni, se pulppusi hänestä. Hänessa Henki pesi, huutavan ääni korvessa, sitä hän oli, suolaa hän oli ja valoa. Hän huusi Jumalaansa kuumaan ilmaan ja jossain, ihan varmasti jossain, pelastui sielu.
Terhi Törmälehdon esikoisromaani Vaikka vuoret järkkyisivät (Otava 2017) liikkuu kahdessa eri ajassa ja paikassa sulavin liikkein kuin keinu edestakaisin. Vuorotellen palataan 1990-luvulle Kainuun vaarojen turvallisiin kupeisiin ja keinahdetaan sitten nykyhetkeen 2000-luvulle Bogotaan, Kolumbiaan sinisten vuorten äärelle. Vaikka vuoret järkkyisivät -romaanin keskiössä on Elsa, joka päätyy paikallisen helluntailaisseurakunnan kokoukseen. Tuo ilta herättää Elsassa sanojen nälän. Hänkin haluaisi puhua kielillä, antaa sanojen valua suuhun ja purkautua ulos vuolaana virtana. Kotona kaikuvat isoisän veisaamat körttivirret ja äiti epäilee, jääkö Elsalta nuoruus kokematta helluntailaisuuteen kuuluvien sääntöjen vuoksi.
Lukion jälkeen Elsa lähtee Bogotaan, missä hän myös on vahvasti mukana helluntailaisyhteisössä. Elsa nauttii kaikesta uudesta: elämä on Kolumbiassa niin paljon kirjavampaa kuin kotona Kainuussa. Bogota kuljettaa Elsan elämään sissien vankina olleen herkän Manuelin, joka on myös uskossa. Vankeus ja sen aikana koetut karmeudet ovat jättäneet Manueliin kipeitä jälkiä, jotka Elsa haluaisi parantaa pois. Elsan ihon alla kihelmöi, kun Manuel piirtää tussilla häneen liskoja ja lintuja. Elsa ei voi olla härnäämättä itseään ajatuksella, miltä tuntuisi mennä yli rajan: antaa Manuelin käsien liikkua, minne tahtoisivat.
Terhi Törmälehdon esikoisromaani Vaikka vuoret järkkyisivät (Otava 2017) liikkuu kahdessa eri ajassa ja paikassa sulavin liikkein kuin keinu edestakaisin. Vuorotellen palataan 1990-luvulle Kainuun vaarojen turvallisiin kupeisiin ja keinahdetaan sitten nykyhetkeen 2000-luvulle Bogotaan, Kolumbiaan sinisten vuorten äärelle. Vaikka vuoret järkkyisivät -romaanin keskiössä on Elsa, joka päätyy paikallisen helluntailaisseurakunnan kokoukseen. Tuo ilta herättää Elsassa sanojen nälän. Hänkin haluaisi puhua kielillä, antaa sanojen valua suuhun ja purkautua ulos vuolaana virtana. Kotona kaikuvat isoisän veisaamat körttivirret ja äiti epäilee, jääkö Elsalta nuoruus kokematta helluntailaisuuteen kuuluvien sääntöjen vuoksi.
Lukion jälkeen Elsa lähtee Bogotaan, missä hän myös on vahvasti mukana helluntailaisyhteisössä. Elsa nauttii kaikesta uudesta: elämä on Kolumbiassa niin paljon kirjavampaa kuin kotona Kainuussa. Bogota kuljettaa Elsan elämään sissien vankina olleen herkän Manuelin, joka on myös uskossa. Vankeus ja sen aikana koetut karmeudet ovat jättäneet Manueliin kipeitä jälkiä, jotka Elsa haluaisi parantaa pois. Elsan ihon alla kihelmöi, kun Manuel piirtää tussilla häneen liskoja ja lintuja. Elsa ei voi olla härnäämättä itseään ajatuksella, miltä tuntuisi mennä yli rajan: antaa Manuelin käsien liikkua, minne tahtoisivat.
Vaikka vuoret järkkyisivät vie helposti lukijan mennessään ensimmäisistä sanoista lähtien. Uskonnollisuus ei tukahduta, mikä on Törmälehdon sulavan, kauniin ja raikkaan kielen ansiota. Kieli kihelmöi ihon alla niin kuin Manuelin kynän liike Elsan iholla. Esimerkiksi tyttöjen kielellä puhumista kuvataan niin, että sanojen voimakas vyöry ravistelee lukijaakin ja nostaa ihokarvoja pystyyn. Törmälehdon kieli ei kuitenkaan ole liian mehukasta, jotta itse tarina jäisi sen valuman alle.
Minua viehätti erityisesti Kainuuseen keskittyvät luvut. Bogota luo voimakkaan ja kiinnostavan vastakohdan Kainuulle. Kuitenkin nykyhetken kuvaukset etenevät omaan makuuni hieman hitaasti. Vaikka Bogotaa kuvataankin raikkaasti, olisin kaivannut siihen ja erityisesti ihmisiin lisää särmää ja syvyyttä. Tästä huolimatta Vaikka vuoret järkkyisivät on todella vahva esikoisromaani, jota on ilo lukea. Lisäksi sen myötä opin uutta itselleni vieraasta helluntailaisuudesta mutta myös körttiläisyydestä. Törmälehdon romaani kannattaa ehdottomasti lukea tämän kevään uutuuksista.
