Hei pitkästä aikaa!
Edellisestä bloggauskerrasta on jo vierähtänyt monen monta kuukautta, ihan tarkoituksella. Ei ehkä liene yllättävää, että kun on pitänyt blogia kohta kahdeksan vuotta, jossain vaiheessa väsähtää ja bloggaaminen alkaa tuntua enemmän pakolta kuin kivalta jutulta. Olen antanut blogin olla ja tunnustellut: haluanko jatkaa jossain vaiheessa vai sanonko heiheit.
Vaikka tauon aikana blogi jäi lepäilemään, innostuin kovasti blogini instagram-tilistä. Pidän siitä, miten instagramiin voi matalalla kynnyksellä julkaista kirjakuvia, vaikkei aina välttämättä olisi niin kummempaa sanottavaa. Koska en tänä vuonna ole lueskellut juurikaan kirjablogien arvioita, instagramin kautta on pysynyt mainiosti kärryillä kiinnostavista julkaisuista ja voinut halutessaan lukea muiden mietteitä lukemistaan kirjoista. Instagram tulee jatkossakin päivittymään useammin kuin tämä blogin sivusto, joten kannattaa siis seurailla sitäkin.
Nyt kuitenkin tuntuu jälleen siltä, että myös tämä blogin puoli voisi hieroa pitkät unihiekat silmiltään. Olen saanut valtavan paljon uutta intoa, kun loppukesän aikana lueskelin Minnan ja Lauran juttusarjaa, jossa he antoivat vinkkejä parempiin blogiteksteihin. Juuri tällaisia inspiroivia tekstejä kaipasin, joten kiitos niistä! Nyt tiesin, miksi bloggaaminen oli alkanut väsyttää: olin tehnyt aina kaiken suhteellisen samalla tavalla enkä haastanut itseäni olemaan monipuolisempi. En halua enää kirjoittaa pelkästään perusarvioita samalla tutulla kaavalla enkä väkisin aivan jokaisesta lukemastani kirjasta. Niinpä blogin uusi alku on haaste, jonka heitän itselleni: haluan kirjoittaa kiinnostavammin ja haluan, että blogitekstini ovat vaihtelevampia eivätkä aina välttämättä pelkästään arvioita.
Raikkaat syystuulet siis puhaltavat; syksy onkin aina ollut itselleni enemmän uuden alku kuin tammikuu. Uusi teksti on jo valmiina ja odottaa huomista. Kyseessä on yksi syksyn eniten odottamistani kirjoista: Tommi Kinnusen romaani Pintti mutta uudella twistillä. ;)
Ihanaa, tästä se taas lähtee!
