Helsingin Kirjamessuilla 2014

Huikea viikonloppu Helsingin Kirjamessuilla on nyt takanapäin. Vietin messuilla lähes koko lauantain ja sunnuntain (25. - 26.10.) Olin oikeutettu bloggaripassiin, jolla pääsin vierailemaan ilmaiseksi messuilla kaikkina päivinä. Siitä lämmin kiitos Helsingin Messukeskukselle! Vaikka aamulla olisi nukuttanut kellon soidessa aikaisin, ropisivat unihiekat viimeistään, kun astelin monen muun junamatkustajan lailla kohti Messukeskusta. Tieni kuitenkin erkani ihmismerestä hetkeksi, sillä aloitin monen muun bloggarin lailla aamuni Bonnierin järjestämällä brunssilla (kiitos hienosta tilaisuudesta!). Aamupalaa nauttiessa saimme kuunnella, kun ihastuttava Ella Kanninen haastatteli kuutta eri kirjailijaa heidän uutuusteoksistaan. Valitettavasti en päässyt paikalle ihan tilaisuuden alkuun, joten en kuullut Maritta Lintusen haastattelua Hulluruoholasta (Wsoy) enkä Sinikka Nopolan teoksesta Ellan, Rampen ja Likan parhaista (Wsoy). Saavuin paikalle juuri kesken Jari Järvelän haastattelun teoksesta Särkyvää (Tammi). En ole aiemmin lukenut Järvelän teoksia, mutta uutukaisen myötä kiinnostus on herännyt, sillä teos on ollut pidetty blogistaniassa. 

Jar Järvelä ja Ella Kanninen.

Riina Kajavuori.

Jari Järvelän jälkeen haastatteluvuoroon pääsi Riina Kajavuori, joka on kirjoittanut klassikon Seitsemän veljestä tähän päivään. Wenla Männistö (Tammi) nousi samantien lukulistalle. Kajavuori suositteli teosta lämpimästi äidinkielen tunneille ja erityisesti lukiolaisille. 

Brunssin lopussa siirryttiin kansainvälisiin vieraisiin. Kirjamessujen tämän vuoden teemamaana oli Italia ja niinpä saimme tutustua Paolo Giordanon teokseen Ihmisruumis (Wsoy). Ella Kanninen vaihtoi sulavasti kielen italiaan ja keskustelua käytiin muun muassa teoksen kannesta ja mieslukijoista. Olen joskus vuosia sitten aloittanut Giordanon Alkulukujen yksinäisyyttä, mutta teos jäi silloin alkumetreille. Nyt kiinnostus heräsi ihan uudella sykkeellä.

Paolo Giardano.

Kim Lein.

Viimeiseksi Ella Kanninen haastatteli norjalaista Kim Leineä tämän teoksesta Ikuisuusvuonon profeetat (Tammi, Keltainen kirjasto). Olin kiinnittänyt kyseiseen romaaniin huomiota jo junamatkani aikana, kun teos pilkisti kanssamatkustajan kassista. Teoksessa liikutaan Grönlannissa, jossa myös Kim on asunut. Haastattelujen jälkeen saimme halutessamme kappaleet haastateltujen kirjoista sekä signeeraukset kirjailijoita. Sitten siirryinkin itse Messukeskukseen, jossa oli jo aikamoinen ihmishulina. 

Kirjabloggaajat olivat saaneet tänä vuonna oman sopen
Böknäsin osastolle. 

Sipe Santapukki, Toni Wirtanen, Ari Väntänen.

Aloitin keskustelujen kuuntelemisen Apulannan haastattelusta, josta tosin kuuntelin vain osan. Kun tajusin, että bändin jäsenet signeeraisivat seuraavaksi kirjaansa Apulanta -Kaikki yhdestä pahasta (Like) Suomalaisen kirjakaupan osastolla, minulle tulikin kiire etsiä teos käsiini. Ehdin juuri parahaksi signeerausjonoon ja voi hyvänen aika, millaisen onnenryöpyn koin, kun sain vaihtaa muutaman sanan ehkä vanhimman suosikkibändini jäsenten kanssa. Oih! Kyllä kelpasi pieni puna poskilla tepastella seuraavaa keskustelua kuulemaan.

Muumisarjakuvat olivat hyvin huvenneet.
Sunnuntaina hyllyssä oli ensimmäisestä sarjakuvakirjasta jäljellä
vain yksi kappale.

Helen Svensson, Sophia Jansson ja Baba Lybeck.

Koska vietetään Tove Janssonin satavuotisjuhlavuotta, oli Muumien luoja totta kai vahvasti esillä. Kuuntelin, kun Baba Lybeck haastatteli Helen Svenssonia ja Sophia Janssonia teoksesta Kirjeitä Tove Janssonilta (Schdilts & Söderströms). Siihen on koottu Toven kirjeitä aina 30-luvulta lähtien. Sophia mainitsi, ettei teosta lukiessa kiinnitä huomiota siihen, että lukee yksittäisiä kirjeitä vaan on kuin lukisi juonipitoista romaania, sillä kirjeet etenevät niin sujuvasti, katkeamattomasti toisiinsa. Keskustelu oli kaikin puolin lämminhenkinen ja antoisaa kuunneltavaa. 

Kuten viime vuonnakin, myös tänä vuonna kuuntelin palasen sellaista keskustelua, jota en ollut suunnitelmiini kirjannut. Satuin Suomalaisen kirjakaupan lavalle juuri, kun Duudsoneiden Hannu-Pekka "HP" Parviaista ja Jarno Laasalaa haastateltiin Duudsonit -Härmästä Hollywoodiin teoksen (Johnny Kniga) tiimoilta. Tottahan sitä täytyy oman kotiseudun poikia jäädä kuuntelemaan vaikkakin hetkeksi. 

Tommi Kinnunen. Harmi, kun minulla ei
ollut mitään, edes korttia, johon pyytää
nimmari!

Juha Roiha ja Saku Tuominen.

Iltapäivällä kuuntelin, kun Juha Roiha haastatteli Saku Tuomista tämän teoksesta Luova järkevyys eri tavalla, paremmin (Otava). Haastattelu oli kuin pieni stand up -tuokio, sillä Tuominen sai yleisön purskahtamaan nauruun useaan kertaan laukomalla hauskoja esimerkkitilanteita, joihin hän on törmännyt. Tuominen puhui luovuudesta, joka sanana tappaa ihmisten innostuksen, sekä siitä, miten helposti ihmiset keksivät esimerkiksi työelämässä tekosyitä, miksi vanhaa ei kannata muuttaa, vaikka se ei enää ollenkaan toimi.

Tuomas Kyrö.

Lauantaisen messupäiväni päätteeksi seurasin paneelikeskustelua aiheesta Kotimainen huumori kirjoissa, lavalla ja valkokankaalla. Haastateltavina olivat Tuomas Kyrö, Sinikka Nopola ja Pasi Heikura. Valitettavasti istumapaikkani oli kehno, joten en saanut hyvää kokonaista kuvaa kaikista panelisteista. Koska en kuullut Nopolaa aamun kirjallisella brunssilla, oli mukavaa päästä kuulemaan häntä nyt. Paneelissa keskusteltiin muun muassa murteiden luomasta huumorista sekä näkökulman merkityksestä. Kyrö korosti Mielensäpahoittaja-teoksissaan huumorin syntyyn vaikuttavan erityisesti valittu näkökulma. Jos Mielensäpahoittaja-kirjat olisi kirjoitettu kaikkitietävänä kertojana, huumoria olisi hankalampi saada tekstiin. Kun teoksessa kuvataan karvahattuisen jäärän päänsisäisiä ajatuksia, on huumoria Kyrön mukaan helppo luoda. Sekä Kyrö että Nopola korostivat, etteivät he tietoisesti mieti kirjoittavansa humoristisesti, koska komiikka ei synny koskaan väkisin. Tähän kiinnostavaan ja hauskaan keskusteluun oli mukavaa päättää lauantain messupäivä.

Haastateltavana Aino-Maria Savolainen ja Katja Jalkanen.

Aloitin sunnuntain, viimeisen messupäivän, kuuntelemalla bloggaajakollegoideni Aino-Maria Savolaisen ja Katja Jalkasen haastattelua heidän kirjoittamastaan teoksesta Linnasta humisevalle harjulle. 50 parasta kirjaa (Avain). Kyseinen teos oli itselläni lainassa kirjastolta kesällä ja silmäilin muutamia lyhyitä esittelyjä kirjoista. Teos pohjautuu äänestykseen Kirjakantti-tapahtumassa ja se sopii kaikille kirjojen ystäville: niille, jotka etsivät lukuvinkkejä ja niille, jotka haluavat palata muistelemaan jotain teosta. Linnasta humisevalle harjulle sopii haastateltavien mukaan mainiosti myös kouluihin. 

Teoksen lista ei ole kovin yllätyksellinen, minkä Savolainen ja Jalkanen myöntävät. He pohtivat sen mahdollisesti johtuvan siitä, että ihmiset ovat äänestäneet tärkeitä kirjoja, mikä on usein eri asia kuin rakkain kirja. Jalkanen korosti myös lukuhetken ja elämäntilanteen merkitystä. Teoksen ei tarvitse olla kaunokirjallisesti erityisen kummoinen vaan se voi silti kohota merkityksekkääksi lukijalle, jos se sopii silloiseen elämäntilanteeseen täydellisesti. Savolaiselta ja Jalkaselta kysyttiin, ihmetyttikö minkään kirjan puuttuminen listalta. Jalkanen kertoi hämmästelleensä Juhani Ahon teosten, kuten Papin rouvan, sekä Harry Pottereiden uupumista. Pottereiden puuttuminen tosin johtunee siitä, että kyseessä on sarja ja tämä oli pitänyt huomioida kyselylomaketta laadittaessa paremmin. Haastattelun aikana esille nousi monia kiinnostavia kirjoja ja muutamia laitoin korvan taaksen muistiin. Esimerkiksi Sirpa Kähkösen Graniittimies ja Antti Heikkisen Pihkatappi pääsivät lukulistalle ja taitaapa jompi kumpi päästä pukinkonttiinkin.

Antti Arnkil, Anni Kytömäki, Miira Luhtavaara.

Henni Kitti, Tommi Kinnunen, Antti Holma, Jessica Suni.

Marraskuussa palkitaan jälleen yksi esikoiskirjailija. Ehdolle ovat päässeet Antti Arnkil (Lauantaiesseet), Anni Kytömäki (Kultarinta), Miira Luhtavaara (Ruohikon luut), Henni Kitti (Elävän näköiset), Tommi Kinnunen (Neljäntienristeys), Antti Holma (Järjestäjä), Jessica Suni (Hoito), Reetta Pekkanen (Pieniä kovia nuppuja), Pajtim Statovci (Kissani Jugoslavia) ja Kai Kajander (Supersäikeet). Näistä Statovci ja Kajander eivät olleet päässeet haastatteluun. Ehdin kuunnella Sunin, Kytömäen, Kinnusen ja Arnkilin haastattelut. En ole itse lukenut ehdokkaista kuin Kinnusen teoksen, mutta Kytömäen Kultarinnan olin juuri aamulla ostanut, koska sen oli aikonutkin messuilta hankkia. Aloitin Kultarintaa kyllä jo keväällä, mutta lukuhetki ei toiminut eikä olisi antanut oikeutta kirjalle. Haastattelussa selvisi, että Kytömäki on saanut inspiraatiota teokseensa Essi Kummun Karhun kuolemasta. Tommi Kinnunen sen sijaan paljasti, että Neljäntienristeyksestä tutusta Helenasta kertova teos on hiljalleen hautumassa. Henni Kitin esikoisteosta olin aamulla selaillut kustantajan myyntipisteellä ja kyseinen teos on alkanut kiinnostaa. Lukulista sen kuin kasvaa vaan! Saapa nähdä, kuka ehdokkaista marraskuussa palkinnon lunastaa. Kovasti onnea jokaiselle ehdokkaalle.

Tänä vuonna ehdin pikaisesti kipaista ensi kertaa Kirjamessujen ohessa järjestettäviin Viini, ruoka & hyvä elämä -messuille. Pitihän sitä käydä ostamassa hankittujen kirjojen kaveriksi italialaista suklaata! Nam nam. 

Helen Svensson, Sirke Happonen, Tuula Karjalainen,
Baba Lybeck.

Myös sunnuntaihin kuului Tove Janssonia. Baba Lybeck haastatteli Helen Svenssonin ja Sophia Janssonin (Kirjeitä Tove Janssonilta) lisäksi tällä kertaa myös Sirke Happosta (Muumiopas) ja Tuula Karjalaista (Tove Jansson, Tee työtä ja rakasta). Paneelikeskustelun aiheena oli Tove Jansson, monitaituri. Edellisenä päivänä Japanista palanut Tuula Karjalainen toi keskusteluun erityisesti taiteen näkökulmaa ja Sirke Happonen sitä, miten muumihahmoissa kuvastuu Toven elämään liittyvät seikat, kuten ihmiset ja epämiellyttävät asiat. Keskustelusta huokui lämpö ja Tovelle annettiin pariin kertaan raikuvat aplodit. Keskustelu päättyi iloiseen nauruun, kun nousi esiin, että ensi vuonna vietetään Muumien 70-vuotissynttäreitä. 

Juha Itkonen.

Loppuosa sunnuntaista olikin mieskirjailijoiden kuuntelua, minkä ansiosta sain juurtua Mika Waltari -lavan penkille. Ensimmäisenä oli vuorossa Juha Itkonen, jonka teoksiin olen suhtautunut hieman ristiriitaisesti. Jokin miehen tyylissä on ollut sellaista, etten tähän asti lukemistani ole ollut kovin riemastunut. Muuttaisikohan uusin, Ajo (Otava), mielipiteeni? Ainakin Itkonen esiteli teostaan niin ihanan hymyilevänä, että päätin jo pelkästään siksikin poimia tämä(nkin) teoksen lukulistalleni. Olisin mielelläni kuunntellut Itkosta pidempäänkin, niin kiinnostavasti hän kirjastaan puhui. Teoksen tragedian Itkonen on napannut omasta elämästään ja mies puhui myös Ajon nimen monimerkityksellisyydestä. Kirjailija on itse tyytyväinen teoksensa nimeen: sen lyhyyteen ja taivutuksen helppouteen. 

Olli Jalonen ja Juha Roiha.

Olli Jalonen.

Jari Järvelä.

Seuraavaksi oli vuorossa sympaattinen Olli Jalonen, jolta olen aiemmin lukenut Poikakirjan. Jalosen uusin teos Miehiä ja ihmisiä (Otava) sijoittuu vuoteen 1972 ja kertoo muun muassa ensimmäisitä kerroista sekä poikien ja miesten hierarkiasuhteista. Olin miettinyt aiemmin, onko Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä -teoksen nimellä ollut vaikutusta Jalosen omaan ja keskustelun aikana sain vastauksen, kun Juha Roiha kysyi asiasta. Ja onhan se näin. Jalonen vinkkasikin, että hänen teoksestaan saa enemmän irti, jos on lukenut myös Steinbeckin romaanin mutta välttämättömyys se ei kuitenkaan ole. Myös Jalonen oli puhujana loistava: niin rauhallinen, vakaa ja lempeän oloinen. 

Viimeiseksi päätin kuunnella vielä Jari Järvelän haastattelun teoksesta Särkyvää (Tammi), koska en sitä lauantain brunssilla kuullut kokonaan. Myös Järvelää on mukava kuunnella, sillä hänen tyyliinsä kuuluu eloisuus ja innostuneisuus, joka huokuu kuin aalto myös kuulijoihin. Haastattelun aikana selvisi, että Järvelä on toteuttanut teosta kirjoittaessaan kaksi haavettaan: kirjoittaa matkakirjan ja mahdollisuuteen palata nuoruuden liftausmuistoihin. Mieleeni jäi Järvelän filosofinen toteamus, että kun ihminen seisoo tienpientareella, saa etäisyyttä elämään ja silloin ihminen on kuin elämän ulkopuolisena tarkkailija. Hannu Harjun tekemän haastattelun lopuksi Järvelä luki muutamia katkelmia teoksestaan yleisölle. Ne olivatkin mainio tapa päättää tämän vuoden Kirjamessut ja palata juna-asemalle, palata kohti arkea. Vaikka ulkona sataa ja on harmaata, niin tämän bloggaajan mielessä paistelee aurinko -pitkään!

Ensi vuonna nähdään taas, eikös juu? <3