 |
| Välimatka, Taina Latvala. Wsoy 2012. 252 s, |
Eteläpohjalainen Synkkylän kylä on paikka, jossa pakkanen ei pauku, se puree ja taivaalla vaanivat kylmät tähdet. Siskokset ostavat äidilleen 60-vuotislahjaksi matkan Teneriffalle, paikkaan, josta tämä isin kanssa haaveili. Isi on kuitenkin kadonnut, jättänyt surun perheen ylle. Epätietoisuus kalvaa etenkin 27-vuotiasta tytärtä, joka lähtee äidin seuraksi Teneriffan aurinkoon. Kapsäkkiin on pakattu panamahattu ja lakeuden suru. Tyttären huomion varastaa kuitenkin aulapoika, Antonio, joka äidin mielestä on komia kloppi, vaikka ei naamasta montaa velliä keitetä. Tyttären on keksittävä valkoisia valheita päästäkseen treffeille ja äiti näkee isin kangastuksia vieraissa ihmisissä.
"Jos mentäs konserttiin joku toinen päivä."
Äiti painelee parvekkeelle ja rojahtaa korituoliin. Lasiovi kilahtaa kiinni, seinät tärähtävät. Äidin ääni kuuluu kuin akvaariosta.
"Mennähän, jos eletähän."
Latvalan teoksessa äidin ja tyttären kertojan osuudet vuorottelevat. Äidin osuudet on kirjoitettu eteläpohjanmaan murteella, mikä tuo mainiosti esille tämän itsepäisyyden. Murteen ansiosta Välimatkasta tuli ennen kaikkea lämpimän kotoisa olo ja totta kai se oli otettava luettavaksi oikeaan ympäristöön kotilakeuksille. Sinne, missä h-kirjain putoaa sutjakkaasti jälkitavun vokaalien väliin ja puhe levenee kuin viljapelto horisonttiin. Latvala kielenkäyttö on muutenkin mieleen. Hän onnistuu välittämään henkilöiden surun ja ikävän myös huumorin kautta. Lisäksi äidin ja tyttären välisen suhteen kulloinenkin tunnelma välittyy uskottavasti turhia kikkailematta.
"Mitä tua miäs on nuan oikoonen? Senhän piti selittää meille ummet ja lammet."
"Ehkä sillä on huono päivä."
"Kyllä asiakaspalvelijan pitääs osata olla siipiänsä myären, vaikka välillä vähä napottaaskin."
Välimatka on monisyinen nimi. Se kuvaa paitsi esimerkiksi lapsuuden ja aikuisuuden välistä etäisyyttä, äidin ja tyttären välisen suhteen mittaa, myös henkilöiden omaa välimatkaa itseensä. Äiti on elänyt kymmenen vuotta kiinni menneisyydessä eikä ole päässyt irti, tytär haaveilee muutosta jonnekin muualle mutta on silti jumissa lapsuuden maisemissaan ja kaukana haaveidensa työpaikasta. Sisko, Elli, on jo astunut aikuisuuden kynnyksen yli mutta toinen vielä etsii oikeaa kulkuväylää, omaa tietään.
Tutustuminen Latvalaan kannatti. Suosittelen tätä luettavaksi erityisesti äidille ja tyttärille, sillä tämä teos sopii täydellisesti molemmille. Tämä on nimittäin se kirja, jonka ostin joululahjaksi omalle äidilleni, joka ei ole aiemmin kovinkaan paljoa lukenut proosaa. Uskoni oikeasta kirjalahjasta osui nappiin, sillä äiti oli koko joulun nenä kiinni Latvalan teoksessa ja kehui sitä paljon. Nyt oli minun vuoroni tarttua kirjaan kesäauringon helliessä ihoa enkä minäkään olisi tahtonut silmiäni kirjan sivuilta irrottaa. Välimatka on taidolla kirjoitettu teos, johon toivon monen tarttuvan.
Kirjailijan oma blogi Minäkertoja löytyy täältä. Välimatkasta voi lukea lisää arvioita muun muassa Hannalta ja Katjalta, jonka arvion lopusta löytyy vielä lisää linkkejä. Kurkkaa myös Kiiltomatoon ja Kirjavinkkeihin.
