Miten kävi kesän lukusuunnitelmien kanssa? Katsaus Summer bucket listiin

Elokuu alkaa olla kohta lopuillaan, joten on tullut aika katsastaa, miten kesän alussa laatimani Summer bucket listin kanssa kävi ja mitä kesällä lopulta tuli luetuksi. Kesä- ja heinäkuu olivat hyviä lukukuukausia: kesäkuussa luin kuusi ja heinäkuussa neljä kirjaa. Katsotaan, saanko vielä elokuussa luettua yhden kirjan, mutta tähän mennessä olen lukenut viisi - joskin kaksi niistä on sarjakuvateoksia. Ne ovat olleen viime aikoina pelastukseni, sillä töihin paluu ja uudessa työpaikassa aloittaminen ovat vaikuttaneet siihen, että olen ollut iltaisin väsynyt ja toisaalta mieli rauhaton, etten ole kyennyt keskittymään romaaneihin kovin pitkäksi aikaa. Sarjakuvat ovat toimineet siksi nyt loistavasti.

Listasin siis kesän alussa kuusi kirjaa sekä pari esimerkkiä naisten kirjoittamista klassikoista, jotka haluaisin lukea. Sain luettua yhtä lukuun ottamatta kaikki ja klassikkoteoksistakin molemmat, joskin toinen valinnoistani muuttui. Listaan kaikki teokset alle ja kerron lukukokemuksesta lyhyesti. Lopuksi teen vielä katsauksen, mitkä muut kirjat jäivät kesältä erityisesti mieleen.

Holly Bourne: Oonko ihan normaali?

Olen lukenut keväällä Bournen ensimmäisen aikuisille suunnatun romaanin, mutta kehuttu nuorille suunnattu trilogia oli vielä lukematta. Niinpä luin listaltani heti ensimmäiseksi Normaali-sarjan ekan osan kesän lukulistalta. Luin elokuussa myös Bournen uusimman ya-kirjan, Niin käy vain elokuvissa, joten kirjailijasta taitaa olla tullut yksi tämän vuoden hurahduksistani. Aion ehdottomasti lukea Normaali-sarjan loppuun jossain vaiheessa.

Enni Mustonen: Taitelijan vaimo

Olen niin helpottunut: parin vuoden tauko kannatti, sillä olen jälleen ihastunut uudelleen ja palannut Mustosen Syrjästäkatsojan tarina -sarjan pariin! Suosikkejani ovat sarjan alkupuolen osat, joissa Ida on päähenkilönä, mutta onneksi hän on vielä vahvasti mukana Taiteilijan vaimossakin. Olin laittanut tänä vuonna julkaistun Sotalesken listalleni lisämainintana, mutta sen lukemisen ajattelin jättää myöhemmäksi ja lukea viimeistään ennen kuin seuraava osa ilmestyy (oletettavasti) keväällä.

Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat

Moriarty ei petä, vaan tarjoaa juuri sopivaa juonivetoista viihdettä mutta kuitenkin älykästä luettavaa helteisiin kesäpäiviin. Moriartyn kirjan ottaminen ulkomaanmatkalle mukaan alkaa olla itselleni jo perinteinen valinta. Moriartyn esikoisteos ja kesällä julkaistu uusin romaani ovat vielä lukematta.

Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet

Nivukosken esikoisteos olisi varmasti mennyt minulta ohi, ellei se olisi pompahdellut jatkuvasti vastaan bookstagramissa. Aavistelin varovasti, että voisin rakastua palavasti Nivukosken teokseen sen perusteella, millaisia arvioita siitä luin. Eipä menneet ennakko-odotukset vikaan: Nivukosken teoksen luettuani halusin velloa sen tunnelmassa pitkään enkä osannut (saati halunnut) tarttua heti seuraavaan kirjaan. Tämä tulee takuulla olemaan yksi vuoden parhaista lukemistani kirjoista.

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina

Napoli-sarjan toinen osa on ollut yksi kesäni haastavimmista kirjoista. En pitänyt ensimmäistä osaa kovin erikoisena, mutta halusin kokeilla, josko toinen osa imaisisi minut paremmin mukaansa. En kuitenkaan edelleenkään pitänyt yhtään teoksen henkilöhahmoista, minkä vuoksi heidän tekemisensä tuntuivat yhdentekeviltä. Jätin kirjan kesken aikalailla kuukaudeksi, kunnes kokeilin antaa vielä mahdollisuuden. Tällä kertaa pääsin paremmin imuun ja työnnettyä taka-alalle ärsytykseni henkilöjä kohtaan, mutta viimeinen sata sivua oli aika tuskallista enkä vieläkään kyennyt ymmärtämään, mikä sarjassa on niin erikoista. Voi olla, että sarjan luku jäi osaltani tähän ja luen Ferrantelta muuta tuotantoa.

Silvia Hosseini: Pölyn ylistys

Tästä esseekokoelmasta luin muistaakseni pari esseetä ja yritin lukea lisää, mutten oikein päässyt niihin sisälle eivätkä useimmat aiheet tulleet minua lähelle. Niinpä jätin Pölyn ylistyksen kesken. Jollekin toiselle tämä on varmasti hyvä valinta!

Naisten kirjoittamat klassikot

Näistä olin maininnut esimerkkeinä Jean Rhysin Siintää Sargassomeri ja Ranya ElRamlyn Auringon aseman. Rhysin teoksen jouduin palauttamaan lukemattomana varauksen vuoksi, mutta ElRamlyn teoksen sain luettua. Valitettavasti se ei jättänyt kummempia muistijälkiä. Rhysin klassikon sijaan luin pitkäaikaisen tbr-listalaiseni Fredrika Runebergin Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä. Vaikka kumpikaan lukemistani klassikoista ei nyt noussut mitenkään erityiseksi lukukokemukseksi, olen tyytyväinen, että sain vihdoin tutustuttua kumpaankin.

. . . . 

Mitä muita kirjoja jäi kesältä erityisesti mieleen?

Summer bucket listin ulkopuolelta kaikista parhaimpia lukukokemuksia ovat olleet sellaiset, joiden kerrontaan on ollut helppo päästä mukaan ja jossa on ollut jonkinlaista yksinkertaisuutta - en ole kesällä siis kaivannut mitään kovin vaikeaa luettavaa. Parhaimpia ovat olleet Sisko Savonlahden esikoisteos Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, Jonas Hassen Khemirin uusin romaani Isän säännöt sekä pääosin myös Sally Rooneyn esikoisteos Keskusteluja ystävien kesken. Erityisesti Savonlahden romaani oli myös samaistuttavuutensa vuoksi loistava lukukokemus.

Mitkä kirjat sinulla olivat kesän parhaita lukukokemuksia? 

7 + 3 syksyn kirjaa, jotka haluan lukea

Olen jo kesän alkupuolella silmäillyt läpi kustantamojen syksyllä ilmestyvien kirjojen katalogeja ja laittanut hyvissä ajoin muutamia kirjoja varaukseen. Katalogien tutkiminen on ollut siis nimenomaan silmäilyä: bongailen itselleni tuttujen kirjailijoiden uutuudet. Entuudestaan tuntemattomat mutta kiinnostavilta kuulostavat lokeroin jonnekin mieleni sopukoihin ja päätän varaamisesta viimeistään sitten, kun olen myöhemmin lukenut näistä kirjoista arvioita. Tämän vuoksi tältä listaltani löytyy itselleni vain entuudestaan tuttujen kirjailijoiden uutuuksia, jotka minua kiinnostavat. Tosin lopuksi listaan kolme sellaista kirjaa, jotka ovat jo herättäneet huomioni muiden blogien kautta.

7 syksyllä ilmestyvää kirjaa, jotka aion lukea:

Pajtim Statovci: Bolla (Otava, elokuu)

Jos minun pitäisi lukea vain yksi syksyllä ilmestyvistä uutuuksista, valitsisin empimättä tämän. Odotan Statovcin uutuusteosta kaikkein eniten, ja haluan lukea sen mahdollisimman pian ilmestymisen jälkeen.

Lucia Berlin: Ilta paratiisissa (Aula & Co, syyskuu)

Tämä on kolmas ja viimeinen osa Berlinin novellikokoelmaa. Samaan aikaan on ihanaa, että saa jälleen nauttia Berlinin taitavasta kynänjäljestä ja niin harmillista, ettei lisää ole ja tule.

Elina Hirvonen: Punainen myrsky (Wsoy, syyskuu)

Hirvosen edellinen romaani Kun aika loppuu oli mieleenpainuva lukukokemus, joten uusin kiinnostaa.

Christina Sandu: Vesileikit (Otava, syyskuu)

Sandun esikoisteos Valas nimeltä Goliat teki ilmestymisvuonnaan vaikutuksen ja odotan mielenkiinnolla hänen toista teostaan.

Annastiina Storm: Kerro, kerro (S&S, syyskuu)

Sama juttu kuin edellä - saattoikohan kyseessä olla vuosi, jolloin loistavia esikoiskirjailijoita pulpahteli pinnalle vaikka kuinka monta. Stormin esikoisteoksen Me täytytään valosta löysin ystävän suosituksen avulla, ja mieleen painui erityisesti Stormin lapsikertoja ja upea kieli.

Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita (S&S, elokuu) 

Tämä nousee usein esille bookstagramissa, mutta koska olen laiska lukemaan englanniksi, olen iloinen, että Solnitin kulttiteos ilmestyy nyt suomeksi.

Kim Thüy: Vi (Gummerus, lokakuu)

Sain juuri tässä kuussa luettua ensimmäisen suomennoksen Ru ja pidin siitä, joskin arvioin väärin ajan, joka teoksen lukemiseen olisi pitänyt varata: vaikka teos on lyhyt, sitä ei kannattaisi lukea kiireessä. Tätä virhettä en tee seuraavan suomennoksen kanssa. 

+ 3 kirjaa, joista olen kiinnostunut muiden nostojen perusteella:

Kirsti Kuronen: Merikki (Karisto, syyskuu)

Tämä säeromaani meinasi vilahtaa ohitseni. Ihanaa, että taas ilmestyy lisää, sillä olen kovasti ihastunut säeromaaneihin - mainioita välipalakirjoja!

Katie Lowe: Jumalten verta suonissamme (Gummerus, syyskuu)

En jostain syystä pidä kirjan kannesta, joten meinasin ohittaa tämän sisäoppilaitokseen sijoittuvan romaanin. Jokin tässä kirjassa on nyt kuitenkin alkanut houkuttaa, joten täytyypä antaa sille mahdollisuus.

Anni Saastamoinen: Sirkka (Kosmos, lokakuu)

On työpaikan harmaa ja hiljainen Sirkka, jolla on sivuhenkilön töksähtävä nimi ja jonka yksityiselämä on sankan sumun peitossa. Aionpa ottaa sinusta selvää, Sirkka! 

Mitä syksyllä ilmestyviä kirjoja sinä odotat eniten?

Lyhytarviot klassikkoteoksista: Ranya ElRamly & Fredrika Runeberg

Naisten kirjoittamien klassikoiden lukeminen on sujunut kivasti Joka päivä on naistenpäivä -lukuhaastetta ajatellen: olen lukenut nyt kaikkiaan viisi klassikkoa. Tällä hetkellä ei ole yhtäkään kesken, mutta eiköhän sitä syksyllä sitten taas! Luin kesäkuussa kaksi klassikkoteosta: Ranya ElRamlyn toistaiseksi ainoan romaanin Auringon asema ja Fredrika Runebergin kirjoittaman Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä. Olen iloinen, että sain viimein tartuttua näihin, sillä molemmat ovat olleet pitkään tbr-listallani. Valitettavasti kumpikin jäi mieleen aika hatarasti ja olen jo unohtanutkin aika paljon kummastakin, mutta lukuhaastetta varten kirjoitan kuitenkin edes lyhyesti.

Auringon asema, Ranya ElRamly. Otava 2003 (ensim. kerran 2002). 190 s. Kirjastolaina.

Ranya ElRamlyn romaanissa Auringon asema tytär kertoo edesmenneiden vanhempiensa rakkaustarinan ja kuljettaa lukijan muistoissaan Egyptiin, mistä tyttären isä on kotoisin. Hänen isänsä ja suomalaisen Anun katseet kohtaavat junassa ja rakkaus syttyy. Minun isäni katsoi minun äitini vaaleansinisiin silmiin ja näki unelmiensa maan. Siinä maassa olisi tilaa kaikille, ei ketään roikkumassa hihassa ja muistuttamassa: tämä on sinun maasi ja sinun aikasi ja sinun paikkasi ja sinun vastuusi ja sinun velvollisuutesi ja sinun sukusi ja sinun valintasi ja sinun menneisyytesi ja sinun tulevaisuutesi, ja muista poikani se, että Egytistä ei koskaan pääse lähtemään - - 

En oikein tiedä, mitä tarkalleen ottaen odotin, mutta jostain syystä Auringon asema osoittautui joksikin muuksi kuin etukäteen kuvittelin. Ehkä en odottanut niin kuvailuun painottuvaa kerrontaa, mene ja tiedä. Kuvailu kuitenkin työnsi minua tällä kertaa etäämmälle tarinasta, sillä olen viimeistään tämän vuoden aikana myöntänyt itselleni lukumakuni muuttuneen erityisesti kuvailun suhteen: siinä missä ennen rakastin sitä, nykyään arvostan enemmän vähäeleisyyttä ja juoneen keskittymistä. Auringon asema on pitkiä virkkeitä, paljon toistoa, soljuvaa ja lyyristä kieltä, joka on kyllä kaunista ja maalaa auringossa palavan Egyptin upeasti lukijan eteen, mutta jätti minut tällä kertaa vähän syrjään enkä saanut tarinasta otetta. Silloin kaikki kukat vihdoinkn puhkesivat, ne eivät enää mahtuneet minun sisääni, ja niin niitä tuli silmistäni kyyneleinä.

Vaikka Auringon asema jäi kohdallani vaisuksi lukukokemukseksi, se käsittelee hyvin kahden eri kulttuurin eroja sekä ihmisen suhdetta omiin vanhempiinsa. Jos etsit juonivetoisuuden sijaan kuvailuun ja kauniiseen kieleen keskittyvää luettavaa, tämä voisi olla sopiva valinta.

Helmet-lukuhaaste 2019: 4. Kirjailijan ainoa teos

Joka päivä on naistenpäivä -lukuhaaste

Lukemattomat naiset -lukuhaaste (naisen kirjoittama klassikko)

Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä. Kertomus isonvihan ajoilta, Fredrika Runeberg.
suom Tyyni Tuulio. Wsoy 1981. (Ruotsiksi v. 1858). 207 s. Kirjastolaina.

Olen erityisen iloinen siitä, että sain viimein luettua ensimmäisen teoksen Fredrika Runebergilta. Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä kertoo nimensä mukaisesti Katarinasta ja hänen tyttäristään, Ceciliasta ja Margaretasta. Tapahtumat sijoittuvat isonvihan aikaan 1700-luvun Tampereelle, jolloin leskeksi jäänyt Katarina joutuu pakotettuna lähtemään Hatanpään kartanosta (jota tuolloin ei tunnettu tällä nimellä). Pakoa yrittäneistä tyttäristä Margareta joutuu joksikin aikaa perheestä erilleen. Kun perhe on jälleen koossa, nousevat keskiöön tyttärien puolisot ja se, hyväksyykö määrätietoinen ja tarkka Katarina esimerkiksi alempisäätyistä miestä Margaretan aviopuolisoksi.

Kiinnostavinta teoksessa on juuri tyttärien suhteiden käsittely sekä Katarinan suhtautuminen niihin, ja nämä myös jäivät alun tapahtumien lisäksi vahvasti mieleen - ylipäänsä kirjan naiset ovat kiinnostavia ja mieleenpainuvia henkilöitä. Oli positiivinen yllätys lukea tapahtumista, jotka sijoittuivat yhteen entisistä lemppari lenkkeilyreiteistäni Hatanpään kartanon ympäristöön.

Luin teosta kuitenkin aika pitkään ja jätin sen välillä tauolle lukiessani muuta, sillä vanhahtava kieli lauserakenteineen ja jotenkin imuton kerrontatyyli saivat ajatukset harhailemaan helposti muualle. Haasteista huolimatta suosittelen tutustumaan: onhan kyseessä ensimmäinen suomalainen historiallinen romaani. 

Helmet-lukuhaaste 2019: 29. Kirjassa nähdään unia

Joka päivä on naistenpäivä -lukuhaaste

Lukemattomat naiset -lukuhaaste (naisen kirjoittama klassikko)

Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat

Tavalliset pikku pihajuhlat (Truly Madly Guilty, 2016), Liane Moriarty. Wsoy 2017. suom. Helene Bützow. 464 s.
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. Omasta hyllystä.

Etsitkö kesäkassiin kirjaa, joka on samaan aikaan juonivetoinen, älykäs, tarkkanäköinen ja juuri sopivasti kepeä? Liane Moriartyn kirjat voivat olla sinua varten. Tavalliset pikku pihajuhlat on kolmas Moriartyn teos, jonka olen nyt lukenut Hyvän aviomiehen ja Mustien valkeiden valheiden lisäksi. Moriartyn esikoisteos ja tänä kesänä julkaistu suomennos ovat vielä siis lukematta. Lisäksi starttasin eilen HBO:n sarjan Big Little Lies toisen kauden, josta pidän hurjan paljon, vaikkei toinen kausi pohjaudukaan Moriartyn kirjoihin ensimmäisen kauden tavoin (rakastan sarjan vahvaa näyttelijäkaartia!)

Tavalliset pikku pihajuhlat on kirjailijan tuotantoa aiemmin lukeneelle tuttua Moriartya: on jokin yllättävä tapahtuma, tragedia, joka syöksee tavallisen arjen kaaokseen ja alkaa nostattaa pinnan alta esiin jatkuvasti uutta ja odottamatonta eikä mikään siis välttämättä ole sitä, miltä päällepäin näyttää. Parasta Moriartyn kirjoissa onkin, miten järkyttävät kuin kepeätkin tapahtumat kulkevat taidokkaasti käsikkäin. Auvoinen makeus ja hattara on Moriartyn kirjoista kaukana.

Valitsin teoksen matkalukemiseksi Lissaboniin, koska reissuissa harvemmin jaksan keskittyä mihinkään haastavampaan tai kielellä kikkailevaan kirjallisuuteen. On harmi, että teoksen nimi ei ole mikään kutsuvin saati mieleenpainuvin eikä oikein kansikuvakaan; teoksen alkuperäinen nimi Truly Madly Guilty olisi paljon houkuttelevampi. Suomenkielisen nimen takia olen siirtänyt teokseen tarttumista (ja ehkä myös sivumäärän), sillä sen herättämä mielikuva on tuntunut kovin lattealta. Onneksi tarina itsessään osoittautui kaikkea muuta kuin latteaksi: juoni imaisi aavistuksen tahmean alun jälkeen vahvasti mukaansa ja koin lukiessa samanlaisen koukuttavan tunteen kuin HBO:n sarjaakin katsoessani - samalla kun lukee, harmittelee jo etukäteen sitä, että ennen pitkää teos loppuu.

Tavalliset pikku pihajuhlat nimi paljastaa, missä sattuu jotain, joka syöksee ihmisten elämän raiteiltaan. Erika ja Oliver viettävät suunnitelmista poiketen iltaa naapuriensa Vidin ja Tiffanyn pihajuhlissa. Vid on pistänyt tarjoiluissa parastaan ja nauttii isännän roolistaan. Pariskunnan kymmenvuotias Dakota vahtii Clementinen ja Samin pieniä tyttäriä Hollya ja Rubya. Clementine on Erikan lapsuudenystävä ja sellisti, jonka pitäisi olla harjoittelemassa koe-esiintymiseen eikä  olla puolituntemattomien ihmisten kotona juhlimassa. Kaiken lisäksi Erika ja Oliver ovat esittäneet Clementinelle ja Samille yllättävän pyynnön juuri ennen juhliin saapumista ja kaikki tuntuvat olevan siksi hieman raiteiltaan. Sitten sattuu jotain hirveää, jota kukaan ei uskoisi tapahtuvan. Tämän enempää en juonesta haluaa paljastaa, sillä parasta tietenkin on, kun tapahtumista ja ihmisistä itsestään tietää mahdollisimman vähän etukäteen.

Vaikka tiivistämisen varaa löytyisi, Tavalliset pikku pihajuhlat ei menetä vetävyyttään liikaa. Koska edellisestä Moriartyn kirjan lukemisesta oli ehtinyt vierähtää pitkä aika, eivät moriartymaiset tunnuspiirteet tuntuneet liian tutuilta tai nähdyiltä. Pidin teoksesta suunnattoman paljon, sillä sen tragedia ja miten kukin siihen suhtautuu, ovat mielenkiintoista luettavaa, kuten myös Erikan ja Clementinen ystävyyssuhde, jonka Clementinen äiti on heidän välilleen osoittanut lapsuudessa. Erilaiset äidit ovat teoksessa myös keskeisessä roolissa ja tarkastelun kohteena.

Normaali-trilogia korkattu: Holly Bourne: Oonko ihan normaali?

Oonko ihan normaali? (Am I Normal Yet?), Holly Bourne. Gummerus 2017 (engl. 2015). suom. Kristiina Vaara.
402 s. Kirjastolaina.

Eipä mennyt kauaakaan, kun jo luin ensimmäisen niistä kirjoista, jotka listasin hiljattain Summer Book Bucket List'iini (ja kärsin nyt kesken jäävien kirjojen kasvavasta pinosta). Holly Bournen Normaali-trilogia tuntuu ponnahtelevan usein esiin bookstagramin puolella, ja on herättänyt arvioiden perusteella mielenkiinnon ja tunteen siitä, että kehuttu ya-kirjallisuuden sarja voisi olla mielekästä luettavaa. Nappasin trilogian avausosan Oonko ihan normaali? (Gummerus 2017) luettavakseni, kun kesken olevat pari muuta kirjaa eivät oikein napanneet ja tuntuneet imaisevan mukaansa näin hellepäivinä. Odotin, että Bournen terävää ja mukaansatempaisevaa kirjoitustyyliä löytyisi myös hänen nuorille suunnatusta teoksestaan, sillä pidin Bournen ensimmäisestä aikuisille kirjoittamasta romaanista Katsokaa miten onnellinen olen (Gummerus 2019).

Oonko ihan normaali? kertoo kuusitoistavuotiaasta Eviestä, jolla on OCD, eli pakko-oireinen häiriö: Eviellä on bakteerikammo, minkä takia hän kokee, että käsiä on pestävä niin usein, että niihin tulee haavoja ja omasta puhtaudesta pidettävä ylipäänsä äärimmäisyyteen menevän tarkasti huolta. Teoksen alussa Evien suunta on paranemaan päin ja lääkitystä on vähennetty roimasti; normaali elämä tuntuu Evien mielestä jo kurkistavan nurkan takaa. Evie käsittää "normaaliuden" olevan sitä, mitä muillakin koulun samanikäisillä tytöillä on: ystäviä, bileitä ja ihastus, ehkä jopa poikaystävä. Samalla kun Evie pyrkii saavuttamaan tämän "normaaliuden", mielenterveyden ongelmat alkavat antaa merkkejä uusiutumisesta. Evie kuitenkin potkii niitä piiloon parhaansa mukaan, hämää myös itseään, ei kerro tilanteestaan uusille ystävilleen eikä paljasta asiaa kenellekään aikuiselle. Tilanteen piilottelu alkaa kuitenkin käydä hiljalleen raskaaksi ja mahdottomaksi.

Bourne tavoittaa nuorten ajatusmaailman ja puhetyylin vaivattomasti ja aidonoloisesti. Yksi parhaista kirjan puolista on, miten feminismi on siinä oleellisesti läsnä: ystävykset Evie, Amber ja Lottie perustavat feministisen ryhmän Vanhatpiiat ja kokoontuvat keskustelemaan esimerkiksi kuukautisista ja siitä, miten niistä puhutaan yhteiskunnassa. Välillä koin, että ajatukset olivat hivenen päälleliimatun oloisia ja tuntui kuin äänessä olisi ennemminkin kirjailija itse mutta eipä tuo merkittävästi häirinnyt, sillä tyttöjen perustama ryhmä on loistava ja heidän keskustelunsa mielenkiintoista luettavaa.

Oonko ihan normaali? tarjoaa ajatuksia herättävän, tasokkaan ja kaikkea muuta kuin höttöisen lukupaketin: on niin mielenterveyden kuin naisen aseman käsittelyä. Bournen teos ei kuitenkaan ole raskas tai vello synkkyydessä, vaikka toki Evien uudelleen sairastuminen saa lukijankin jännittymään. Oonko ihan normaali? on sujuvalukuinen ja jotenkin virkistävää luettavaa painavista teemoistaan huolimatta. Lisäksi sen lukemisesta jää hyvä mieli. Aion ehdottomasti lukea myös seuraavat osat, joista toisessa kertojanäänen saa Amber ja kolmannessa Lottie.

Oletko sinä lukenut Normaali-trilogian? Mikä on suosikkiosasi ja miksi?

Helmet-lukuhaaste 2019: 9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
Lukemattomat naiset -lukuhaaste 

Morten A. Strøksnes: Merikirja

Merikirja (Havboka, eller Kunsten å fange en kjempehai fra en gummibåt på et stort hav gjennom
fire årstider), Morten A. Strøksnes. Gummerus 2019 (ensimm. kerran 2018, norjaksi 2015).
suom. Katriina Huttunen. 297 s. Kansi: Sanna Mander. Kirjastolaina.

Meri on alkukoti. Muinaiset aallot virtaavat lävitsemme kuin kaikuna pienistä loiskeista vaikeapääsyisessä luolassa meren äärellä. Joskus kun seisomme kovassa myrskyssä rannalla, tuntuu kuin meri haluaisi meidät takaisin. Aalto alkaa hitaasti rakentaa ylimääräisiä lihaksia kaukana horisontissa ikään kuin se tietäisi jo etukäteen, minne se aikoo ja miten se sinne pääsee. Tuuli auttaa sitä, ja sen eteneminen ja rytmi ovat täydellisiä koko matkan ajan maihin saakka, Toiset aallot työntävät sitä selästä, kannustavat sitä ja antavat sille tilaa. Lähestyessään matalikkoa se kiihdyttää vauhtia ja valmistautuu loikkaan.

Morten A. Strøksnesin oman elämän kokemuksia faktatietoon yhdistävä tietoteos Merikirja, eli kuinka pyydystää jättihaita kumiveneestä isolla merellä neljänä vuodenaikana (Gummerus 2019, ensimm. kerran 2018) herätti huomioni viime vuonna Helsinki Litin myötä. Kirjan nimi kertoo oleellisimman: teos kertoo vuosista, jolloin teoksen kirjoittaja yhdessä ystävänsä Hugon kanssa päättää yrittää napata Norjan vuonojen pohjasta jäähain (håkjerring), muinaisolion, joka voi elää peräti viisisataavuotiaaksi mutta jonka lihalla ei ole kysyntää toisin kuin vaikkapa sillihailla (håbrann). Maksoi mitä maksoi, me pyytäisimme ahneen hirviön, jolla on selässään monen sadan miljoonan vuoden evoluutio, veressään potentiaalisesti tappavia myrkkyjä, silmissään loisia ja hampaita kuin ylimitoitetuissa kettusaksissa, vain paljon enemmän. Itse asiassa ystävysten pakkomielle saada pyydystettyä jäähai oli minulle sivuseikka, sillä minua kiinnosti paljon enemmän mainiosti, vähän tarinamaiseen tyyliin, kirjoitettu faktatieto esimerkiksi merestä ja sen eliöistä sekä omakohtainen pohdinta ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta sekä rakkaudesta mereen. Vähiten ymmärrystäni sai miesten halu napata jäähai pelkästään siksi, että sen nappaaminen olisi hienoa kokea tai ehkä oman itsetunnon pönkittämisen vuoksi. Kaikista turhista asioista, joita olisimme voineet keksiä, tämä tuntuu turhalta juuri oikealla tavalla. Hmm, siis miten niin? Merellä on kuitenkin oma tahtonsa samoin jäähailla. 

Onhan se pakko myöntää, että Merikirja saattaa kuulostaa aika tylsältä, mutta hei, sitä se ei kuitenkaan ole! (Vaikka samaan hengenvetoon myönnän, että minulle toimivinta oli lukea teos mahdollisimman nopeasti niin, etten tarttunut mihinkään toiseen kirjaan välillä.) Syy, miksi kerronta imaisi minut mukaansa ja miksi pidin kirjasta paljon, johtuu siitä, miten voimakkaasti Merikirja toi matkamuistot mieleen viime kesältä. Teimme silloin kesälomamatkamme autolla Lofooteille: ajoimme Tromssasta Senjan saarelle ja sieltä aina Lofoottien eteläisimpään kärkeen, Å-kylään, asti ja autolautalla Svolværista Skrovan saaren kautta Skutvikiin ja sieltä kohti Ruotsia ja takaisin Suomeen. Vaikka läheiseni ja minä itsekin epäilin etukäteen sitä, miten teltassa yöpyminen mahtaisi luonnistua ja miten vilukissana pärjäisin Pohjois-Norjan viileässä säässä, kaikki sujui lopulta loistavasti ja jylhät vuonomaisemat ja milloin minkäkin mutkan takaa löytyvä satumainen maisema olivat jotain ihan käsittämätöntä. Koska omat matkamuistot ja kirjassa olevat tutut paikannimet olivat siis vielä hyvin mielessä, Merikirja luontokuvauksineen ja meren suolaisine tuoksuineen tuli lähelle. Vesistöt ovat minulle tärkeitä, etenkin meri on aina ihastuttanut laajuuden, salaperäisyyden, voiman ja aavan horisonttinsa vuoksi, vaikka olenkin varttunut joen varrella ja asunut myöhemmin niin meren kuin järvienkin lähellä.

Skrovan majakka, joka Merikirjassa mainitaan usein.

Meri pärjää mainiosti ilman meitä. Me emme pärjää ilman sitä.

Strøksnes kirjoittaa kauniisti, sujuvasti ja koukuttavasti: vaikka teoksessa on paljon asiaa, sen lukeminen ei tunnu raskaalta. Rakkaus mereen huokuu läpi sivujen. Kuitenkin teosta olisi voinut hieman tiivistää, sillä en ihan kyennyt välttymään kyllästymisen tunteelta loppupuolella, vaikka faktatietojen lukeminen oli edelleen kiinnostavaa. Lopetus on kuitenkin mainio, ikään kuin isilmänisku luonnolta ihmiselle, joka yrittää taivuttaa tätä tahtonsa mukaan.

Merikirjan luettuaan tuntuu kuin itsekin olisi ollut mukana meren keinuvilla aalloilla.

Helmet-lukuhaaste 2019: 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

Miten menee Helmet-lukuhaasteella ja muilla haasteilla?

Vuoden alussa kerroin osallistuvani ensimmäistä kertaa koskaan Helmet-lukuhaasteeseen, sillä toivoin, että se kannustaisi kohti haaveitani saada luetuksi jälleen vuoden aikana vähintään 50 kirjaa. Helmet-lukuhaasteen lisäksi listasin vuodelle jälleen kaksitoista oman hyllyn lukematonta hyllynlämmittäjä-haasteeseen ja jatkoin Joka päivä on naistenpäivä -lukuhaasteen toiselle kierrokselle. Vuoden alkupuolella hyppäsin mukaan ensimmäistä kertaa Lukemattomat naiset -lukuhaasteeseen, jolla myös starttasi toinen kierros. Juuri nyt on hyvä hetki pysähtyä hetkeksi ja katsastaa, mitä olen tähän mennessä saanut luetuksi näihin haasteisiin, sillä Helmet-lukuhaaste on nyt puolivälissä. Sen kohdalla tuon esiin myös, mitä vielä puuttuu ja toivon, että saisin haastaviin kohtiin teiltä hyviä lukuvinkkejä.

Helmet-lukuhaaste 2019

Olen tähän mennessä lukenut 25 kirjaa ja toistaiseksi kyennyt laittamaan jokaisen lukemani kirjan johonkin haasteen kohtaan. En ole kauheasti suunnitellut lukemisiani etukäteen, vaan tutkinut yleensä vasta lukemisen jälkeen, voisiko lukemani kirja sopia haasteeseen. Haastavimpiin kohtiin täytyy kyllä suunnitella ennakkoon vaihtoehtoja. Ne kirjat, joista olen kirjoittanut blogiin, löytyy linkki arvioon.

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot / Ellen. Ellen Thesleffin fiktiivinen Firenzen-päiväkirja, Pirkko Soininen

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai eläintä / Rose on poissa, Katja Kettu

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue / Bad feminist, Roxanne Gay

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi / Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa, Eeva Turunen.

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt / Katsokaa miten onnellinen olen, Holly Bourne (Lontoo)

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa / Tavallisuuden aave ja muita näytelmiä, Saara Turunen

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan / Taivaanpallo, Olli Jalonen

13. Kotimainen lasten- ja nuortenkirja / Tuhatkuolevan kirous, Siiri Enoranta

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi / Sivuhenkilö, Saara Turunen

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua / Säädyllinen ainesosa, Leena Parkkinen

17. Kirjassa on kaksoset / Yksi, Sarah Crossan

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja / Illallinen, Herman Koch

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria / Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, Mia Kankimäki

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja / Minun tarinani, Michelle Obama

23. Kirjan nimessä on jokin maa / Melkein Geisha: Hurmaava ja hullu Japani, Minna Eväsoja

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin / Se on sitten kevät, Marja-Liisa Vartio

32. Kirjan nimessä on ammatti / Runoilija X, Elizabeth Acevedo

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä / Loistava ystäväni, Elena Ferrante

36. Kirjassa ollaan yksin / Korpisoturi, Laura Gustafsson

37. Pienkustantamon julkaisu / Aikuisuus on myytti, Sarah Andersen
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja / Merikirja, Morten A. Strøksnes (Arvio tulossa. Voi olla, että liitän tähän kohtaan vielä jonkin toisen, jos sellainen tulee luettua, sillä en tiedä, voidaanko Merikirja laskea ihan nappina tähän).
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia / Lasikellon alla, Sylvia Plath

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua / Adèlen kysymys, Joel Haahtela

45. Kirjan nimessä on kieltosana / Miestä ei voi raiskata, Märta Tikkanen

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö / Argonautit, Maggie Nelson

Listaan haasteesta vielä alle ne, jotka on vielä täyttämättä. Ne kohdat, joihin en ole kirjoittanut kommentteja ovat sellaisia, joihin uskon saavani helposti luettua jotain esimerkiksi kirjastonvarauksia  tai oman hyllyn lukemattomia ajatellen. Ne kohdat, joihin olen kirjoitellut kommenttia, ovat sellaisia, joihin jo olen saattanut miettiä ennakkoon jotain mutta / tai sitten kaipaan apuja tai lisää ehdotuksia teiltä.

4. Kirjailijan ainoa teos

6. Rakkausromaani / Tähän olen ajatellut lukea Nina Meron romaanin Englantilainen romanssi, jonka sain kustantajalta ennakkokappaleena ja joka on herättänyt kiinnostuksen.

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu yleissivistykseen

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja /  Tähän olen suunnitellut yhdistäväni toisen lukuhaasteen ja lukea esimerkiksi Toni Morrisonin teoksen Sinisimmät silmät. 

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla / Olisiko tähän vinkkejä, jotain mikä ei ole fantasiaa vaan tarinassa on vähän maagista realismia? Mieleen tulee vain Murakamin kirjoja, mutta en nykyään enää innostu niistä. 

19. Et pidä kirjan nimestä

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja 

24. Sokkona hyllystä valittu kirja

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan / Näin hiljattain junassa, kun joku luki Odysseiaa. Hmm, uhka vai mahdollisuus?

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja / Tähän olen saanut hyviä sarjakuvavinkkejä. Otan mielelläni myös ehdotuksia romaaneista, jotka olisivat mitaltaan maltillisia. 

28. Kirjan kannessa on kuu / Ainut, mikä on tullut mieleeni on Lumilapsi, mutta olisiko muuta? 

29. Kirjassa nähdään unia / Kuulemma Johanna Laitilan esikoisteoksessa Lilium regale nähdään unia, joten saatan lukea sen tähän. Teos löytyisi jo valmiina hyllystä kustantajalta saatuna ennakkokappaleena.

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema / Ei aavistustakaan! Tai noh, Doerrin teos, mutta olen ajatellut sijoittaa kirjan kohtaan 48.

31. Kirjassa kuljetaan metrolla 

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan / Hankala, koska en ole elokuvien suurkuluttaja ja tavallisesti katson vain hömppäleffoja tai animaatioita, haha. Voi olla, että luen tähän Liisa Ihmemaassa, koska en ole sitä koskaan lukenut (!)

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia 

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja / Ei mitään ideaa, ehkä jokin Pohjois-Koreasta kertova romaani? 

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää 

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi / Yksi vaihtoehto löytyy, mutta saa ehdottaa lisää!

44. Kirja kertoo Berliinistä / Tähän luulisin sopivan yhden hyllynlämmittäjäni eli He olivat natseja -tietoteoksen, mutta täytyisi kyllä miettiä varalle joku kevyempi vaihtoehto.  Ideoita?

47. Kirjassa on alle 100 sivua

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä / Jos vain saan aikaiseksi, olisi kiva lukea viime vuoden hyllynlämmittäjäni eli Kaikki se valo jota emme näe, mutta olen miettinyt tähän toiseksi vaihtoehdoksi Boynen nuortenromaania Poika vuoren huipulla. Onko muuta?

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Joka päivä on naistenpäivä & Lukemattomat naiset vol. 2. 

Molemmat lukuhaasteet rullaavat mainiosti! Olen keskittynyt erityisesti naisten kirjoittamiin klassikoihin, joiden lukemisesta olen ollut erityisen innoissani ja olen ottanut asiakseni paikata sivistyksellisiä aukkoja näiden osalta. Kun edellisellä haastekerralla luin kaksi naisen kirjoittamaa klassikkoa, uskon, että tällä toisella haastekerralla saan luetuksi oikein mukavan määrän. Kirjaston varauksessa, yöpöydän pinossa ja tbr-listalla nimittäin riittää valinnanvaraa. Suunnitelmissani on lukea esimerkiksi Fredrika Runebergia ja Ranya ElRamlya. Tähän mennessä olen lukenut seuraavat kolme klassikkokirjaa:

Lasikellon alla, Sylvia Plath

Se on sitten kevät, Marja-Liisa Vartio

Miestä ei voi raiskata, Märta Tikkanen

Nämä teokset saan liitettyä myös Lukemattomat naiset vol. 2. -haasteen Naisen kirjoittama klassikko -kategoriaan. Muidenkin kategorioiden kirjoja olen lukenut, esimerkiksi Katja Ketun Rose on poissa, mutta koska en ole näistä kirjoittanut arviota blogiini, en laske niitä mukaan.

Hyllynlämmittäjä-haaste

Pakko myöntää, että tämä haaste on jäänyt vähän muiden jalkoihin, koska olen ollut niin paljon innostuneempi muista kuin valitsemistani hyllynlämmittäjä-kirjoista. Olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että joka kuukaudelle olisi valittuna joku teos lukemista odottelevien kirjojen pinoon (seuraavaksi odottaa Giordanon Ihmisruumis). Ihan tuossa kirja per kuukausi -suunnittelmassa en ole onnistunut pysymään, mutta olen tyytyväinen, että tähän mennessä olen kuitenkin saanut luetuksi kolme kirjaa - parempi sekin kuin ei mitään! Olen siis lukenut seuraavat hyllyä pitkään lämmittäneet kirjat:

Illallinen, Herman Koch

Korpisoturi, Laura Gustafsson

Säädyllinen ainesosa, Leena Parkkinen

Täältä voit käydä kurkkaamassa, mitä sen sijaan on vielä lukematta. Vuoden lopussa sitten selviää, mitä hyllynlämmittäjiä saan vielä näiden lisäksi luetuksi. Lisäksi avaan silloin lyhyesti mietteitä lukukokemuksista ja mitkä luetut jäivät erityisesti mieleen.


Olisi mukavaa kuulla, miten sulla menee lukuhaasteiden suhteen. Jos osallistut helmet-lukuhaasteeseen, montako olet saanut luettua? Oletko lukenut jo kaikki hyllynlämmittäjä-haasteen kirjat? Tai oletko osallistunut johonkin muuhun kuin näihin luettelemiini haasteisiin?