Märta Tikkanen: Miestä ei voi raiskata

Miestä ei voi raiskata (Män kan inte våldtas), Märta Tikkanen. Tammi 2019 (ensipainos suomeksi 1975,
ruotsiksi 1974). suom. Kyllikki Villa. 184 s. Kansi: Anders Carpelan. Kirjastolaina.

Sen piti olla aivan tavallinen syntymäpäivä. Kirjastonhoitaja ja kahden pojan yksinhuoltajaäiti Tova Randersin oli tehnyt mieli ravintolaillallista työpäivän jälkeen, ja miksipä hän ei olisi sitä itselleen suonut, olihan hän täyttänyt juuri 40 vuotta. Yllättäen illallinen venähtää, kun Tova alkaa jutella erään miehen kanssa. Tämä esittäytyy Martti Westeriksi, ja jossain vaiheessa he siirtyvät tanssilattialle. Eihän siinä mitään erikoista voisi olla, tanssia ja hauskanpitoa, ajattelee Tova. Martti ymmärtää asian toisin ja ilta jatkuu hänen luokseen. Sitten Martti raiskaa Tovan.

Tova yrittää olla pojilleen kuin aina, ihan tavallinen äiti, mutta se osoittautuu hankalaksi. Ajatuksissaan Tova on koko ajan muualla: hän alkaa laatia suunnitelmaa Martti Westerin raiskaamiseksi. Miehen olisi ymmärrettävä, miltä pakottaminen Tovasta tuntui. Lopuksi Tova aikoisi ilmoittautua poliisille.

Märta Tikkasen klassikkoromaania Miestä ei voi raiskata (Tammi) ei ole ollut saatavilla 20 vuoteen, joten onkin jo ollut korkea aika uusintapainokselle. Tikkasen romaani on edelleen valitettavan ajankohtainen, vaikka jotkin asiat ovat sentään muuttuneet raiskauslainsäädännön osalta. Tikkanen tuo romaanissaan esiin 1970-luvulla olleen epäkohdan: sen, että miestä voitiin rangaista mutta ei raiskata. Vaikka nykyään tämä asia on lakiin korjattu, raiskaukset eivät kuitenkaan ole kadonneet minnekään ja naisten asemassa on edelleen korjattavaa.

Kostosuunnitelmien ohessa Tova pohtii myös entistä avioliittoaan. Tova on elänyt entisen miehensä ehdoilla: lasten synnyttyä Tova on jäänyt kotiin ja jättänyt työnsä kokonaan, koska mies on näin vaatinut. Tovan elämä unelmineen ja haaveineen tallautuvat miehen kengän alla tomuksi.

Vaikka Tikkasen romaani ei ole pitkä, sitä ei voi lukea nopeasti eikä paljoa kerralla: tapahtumat ahdistavat, hengitys tihenee. Lisäksi täyteläinen ja painostava kerronta tulee liki, sillä keskiössä ovat kuitenkin koko ajan Tovan mieltä painavat ajatukset ja tunteet. On kiinnostavaa lukea erityisesti Tovan pohdintoja siitä, millainen vaikutus hänen suunnitelmillaan olisi omiin poikiin. Mitä pojat ajattelisivat, kun saisivat tietää äidin raiskanneen miehen? Antaisiko hän ymmärtää, että kosto on oikeutettua? Entä millaista miehen mallia poikien isä on lapsilleen vuosien aikana antanut? Millaisia miehiä Tovan pojista aikanaan kasvaisi? 

Lopetus jättää kylmäävän olon ja runsaasti ajateltavaa. Miestä ei voi raiskata on klassikko, joka jokaisen pitäisi lukea.

Helmet-lukuhaaste 2019: 45. Kirjan nimessä on kieltosana

Joka päivä on naistenpäivä -lukuhaaste

Lukemattomat naiset -lukuhaaste (Naisen kirjoittama klassikko)

Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina

Vuosisadan rakkaustarina (Århundradets kärlekssaga),
Märta Tikkanen. Tammi 2002 [1978].
suom. Eila Pennanen. 173 s.

Märta Tikkasen runosarja Vuosisadan rakkaustarina (2002 / 1978) on kuin väripaletti, jossa löytyy roihuavaa rakkautta, ärjyvää vihaa ja kapinaa. Runosarja on vastarepliikki Märtan kirjailijapuolisolle Henrik Tikkaselle ja etenkin hänen teokselleen Mariankatu 26. Olen joskus yliopiston kirjallisuuden kurssilla lukenut muistaakseni Kulosaarentie 8 -teoksen, josta tosin en enää muista mitään. Pitäisi siis tutustua uudestaan. Märta kuvaa runosarjassaan, millaista on elää alkoholistimiehen kanssa, kärsiä väkivallasta, pelätä lasten puolesta ja tuntea jäävänsä kirjailijapuolison varjoon. 

en?

enää?

rakasta?

sinua?

Runosarja on jaettu kolmeen osaan. Märta purkaa ahdistuneisuuttaan, raivoaan ja tuskaansa alkolistimiehestään ja tämän kausista, jolloin korkki napsahtaa auki, perhe-elämästään sekä taitelijansielustaan, jota hän yrittää sovittaa kuin epäsopivana palana palapeliin. Yö vetää verhonsa, kun Märta vasta pääsee antautumaan kirjoittamisen palolle. Hänen tunteensa eivät hiivi vaan suorastaan vyöryvät lukijan päälle, huutomerkkejä toisensa perään. Ne saavat lukijankin tunteet sekaisin: toisaalta suututtaa niin, että hampaat kirskuvat yhteenpuristuksen voimasta, toisaalta liikuttaa. Itse koin enemmän vihaa ja lisäksi ymmärtämättömyyttä siitä, miksi Märta ei lähtenyt. Vain se jää: yksi sana, kysymys. Miksi?

Humalassa 

olet kaikkivaltias -

olet syyttäjä

olet todistaja

olet tuomari

ja ennen kaikkea olet se

joka aina tuomitaan

rangaistukseen ja kärsimykseen

Koska luen hävettävän vähän runoja, oli hyvä, ettei Vuosisadan rakkaustarinaa lukiessa juurikaan ajatellut lukevansa runoja. Koen runot melko vaikeiksi enkä koskaan lue runokirjoja kokonaan. Yleensä valkkaan yhden sieltä, toisen täältä. Nautiskelen vaikka en aina ymmärtäisi. Nyt saattoi vain antaa mennä, edetä vaivattomasti. Pysähtyä, jos itsestä siltä alkoi tuntua. Siksi tätä voi suositella luettavaksi niillekin, jotka yleensä karttavat runoja. 

Vuosisadan rakkaustarinasta ovat kirjoittaneet myös Liisa, Sanna ja jaana. Lisäksi arvio löytyy Kirjavinkeistä. Tällä hetkellä Vuosisadan rakkaustarinaa esitetään myös Kansallisteatterissa.

***

Lukuviikko päättyy tänään. En ihan saanut neljää kirjaa luettua, mutta melkein ja olen saavutukseeni todella tyytyväinen, sillä luen normaalisti verkkaisemmin. Toisaalta saavutusta helpotti, kun valitsi luettavaksi lyhyempiä teoksia. Neljänteen teokseen lukuaika ei ihan riittänyt, sillä muut hommat veivät sen verran aikaa, etten iltaisin jaksanut lukea kovin pitkään. Tämä ei kuitenkaan harmita, sillä aloittamani Katja Kaukosen Vihkivedet saattaa päästä suosikkinovelliteosten joukkoon. Oi että, millä nautinnolla olen tähän asti teosta lueskellut! Tähän mennessä lukutaitokampanjaan on kertynyt huima lahjoitusmäärä, yli 1000 euroa. Mieletöntä! Hyvä me!