Elokuu alkaa olla kohta lopuillaan, joten on tullut aika katsastaa, miten kesän alussa laatimani Summer bucket listin kanssa kävi ja mitä kesällä lopulta tuli luetuksi. Kesä- ja heinäkuu olivat hyviä lukukuukausia: kesäkuussa luin kuusi ja heinäkuussa neljä kirjaa. Katsotaan, saanko vielä elokuussa luettua yhden kirjan, mutta tähän mennessä olen lukenut viisi - joskin kaksi niistä on sarjakuvateoksia. Ne ovat olleen viime aikoina pelastukseni, sillä töihin paluu ja uudessa työpaikassa aloittaminen ovat vaikuttaneet siihen, että olen ollut iltaisin väsynyt ja toisaalta mieli rauhaton, etten ole kyennyt keskittymään romaaneihin kovin pitkäksi aikaa. Sarjakuvat ovat toimineet siksi nyt loistavasti.
Listasin siis kesän alussa kuusi kirjaa sekä pari esimerkkiä naisten kirjoittamista klassikoista, jotka haluaisin lukea. Sain luettua yhtä lukuun ottamatta kaikki ja klassikkoteoksistakin molemmat, joskin toinen valinnoistani muuttui. Listaan kaikki teokset alle ja kerron lukukokemuksesta lyhyesti. Lopuksi teen vielä katsauksen, mitkä muut kirjat jäivät kesältä erityisesti mieleen.
Holly Bourne: Oonko ihan normaali?
Olen lukenut keväällä Bournen ensimmäisen aikuisille suunnatun romaanin, mutta kehuttu nuorille suunnattu trilogia oli vielä lukematta. Niinpä luin listaltani heti ensimmäiseksi Normaali-sarjan ekan osan kesän lukulistalta. Luin elokuussa myös Bournen uusimman ya-kirjan, Niin käy vain elokuvissa, joten kirjailijasta taitaa olla tullut yksi tämän vuoden hurahduksistani. Aion ehdottomasti lukea Normaali-sarjan loppuun jossain vaiheessa.
Enni Mustonen: Taitelijan vaimo
Olen niin helpottunut: parin vuoden tauko kannatti, sillä olen jälleen ihastunut uudelleen ja palannut Mustosen Syrjästäkatsojan tarina -sarjan pariin! Suosikkejani ovat sarjan alkupuolen osat, joissa Ida on päähenkilönä, mutta onneksi hän on vielä vahvasti mukana Taiteilijan vaimossakin. Olin laittanut tänä vuonna julkaistun Sotalesken listalleni lisämainintana, mutta sen lukemisen ajattelin jättää myöhemmäksi ja lukea viimeistään ennen kuin seuraava osa ilmestyy (oletettavasti) keväällä.
Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat
Moriarty ei petä, vaan tarjoaa juuri sopivaa juonivetoista viihdettä mutta kuitenkin älykästä luettavaa helteisiin kesäpäiviin. Moriartyn kirjan ottaminen ulkomaanmatkalle mukaan alkaa olla itselleni jo perinteinen valinta. Moriartyn esikoisteos ja kesällä julkaistu uusin romaani ovat vielä lukematta.
Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet
Nivukosken esikoisteos olisi varmasti mennyt minulta ohi, ellei se olisi pompahdellut jatkuvasti vastaan bookstagramissa. Aavistelin varovasti, että voisin rakastua palavasti Nivukosken teokseen sen perusteella, millaisia arvioita siitä luin. Eipä menneet ennakko-odotukset vikaan: Nivukosken teoksen luettuani halusin velloa sen tunnelmassa pitkään enkä osannut (saati halunnut) tarttua heti seuraavaan kirjaan. Tämä tulee takuulla olemaan yksi vuoden parhaista lukemistani kirjoista.
Elena Ferrante: Uuden nimen tarina
Napoli-sarjan toinen osa on ollut yksi kesäni haastavimmista kirjoista. En pitänyt ensimmäistä osaa kovin erikoisena, mutta halusin kokeilla, josko toinen osa imaisisi minut paremmin mukaansa. En kuitenkaan edelleenkään pitänyt yhtään teoksen henkilöhahmoista, minkä vuoksi heidän tekemisensä tuntuivat yhdentekeviltä. Jätin kirjan kesken aikalailla kuukaudeksi, kunnes kokeilin antaa vielä mahdollisuuden. Tällä kertaa pääsin paremmin imuun ja työnnettyä taka-alalle ärsytykseni henkilöjä kohtaan, mutta viimeinen sata sivua oli aika tuskallista enkä vieläkään kyennyt ymmärtämään, mikä sarjassa on niin erikoista. Voi olla, että sarjan luku jäi osaltani tähän ja luen Ferrantelta muuta tuotantoa.
Silvia Hosseini: Pölyn ylistys
Tästä esseekokoelmasta luin muistaakseni pari esseetä ja yritin lukea lisää, mutten oikein päässyt niihin sisälle eivätkä useimmat aiheet tulleet minua lähelle. Niinpä jätin Pölyn ylistyksen kesken. Jollekin toiselle tämä on varmasti hyvä valinta!
Naisten kirjoittamat klassikot
Näistä olin maininnut esimerkkeinä Jean Rhysin Siintää Sargassomeri ja Ranya ElRamlyn Auringon aseman. Rhysin teoksen jouduin palauttamaan lukemattomana varauksen vuoksi, mutta ElRamlyn teoksen sain luettua. Valitettavasti se ei jättänyt kummempia muistijälkiä. Rhysin klassikon sijaan luin pitkäaikaisen tbr-listalaiseni Fredrika Runebergin Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä. Vaikka kumpikaan lukemistani klassikoista ei nyt noussut mitenkään erityiseksi lukukokemukseksi, olen tyytyväinen, että sain vihdoin tutustuttua kumpaankin.
. . . .
. . . .
Mitä muita kirjoja jäi kesältä erityisesti mieleen?
Summer bucket listin ulkopuolelta kaikista parhaimpia lukukokemuksia ovat olleet sellaiset, joiden kerrontaan on ollut helppo päästä mukaan ja jossa on ollut jonkinlaista yksinkertaisuutta - en ole kesällä siis kaivannut mitään kovin vaikeaa luettavaa. Parhaimpia ovat olleet Sisko Savonlahden esikoisteos Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, Jonas Hassen Khemirin uusin romaani Isän säännöt sekä pääosin myös Sally Rooneyn esikoisteos Keskusteluja ystävien kesken. Erityisesti Savonlahden romaani oli myös samaistuttavuutensa vuoksi loistava lukukokemus.
Mitkä kirjat sinulla olivat kesän parhaita lukukokemuksia?
