2 x Japani: Minnä Eväsoja: Melkein Geisha: Hurmaava ja hullu Japani & Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Melkein Geisha: Hurmaava ja hullu Japani, Minna Eväsoja. Gummerus 2016. 238 s. Kirjastolaina.

Minna Eväsojan muistelmateos Melkein Geisha: Hurmaava ja hullu Japani (Gummerus 2016) on kompakti ja mielestäni mitä mainioin teos tutustua japanilaiseen kulttuuriin ja tapoihin. Teos sisältää 45 eri lukua, jotka ovat Eväsojan päiväkirjamaisia muistelmia kokemuksistaan Japanissa, missä Eväsoja on asunut useita vuosia opiskellessaan perinteisten taidemuotojen ja japanilaisen estetiikan opintoja, kuten teetaidetta, ja tehdessään väitöskirjaa. Osa katkelmista on lyhyempiä huomioita, ikään kuin nopeasti laadittuja muistilappuja esimerkiksi siitä, miten kodin eri tiloihin tarkoitettuja tohveleita käytetään oikein tai miten häät ja hautajaiset eroavat suomalaisista. Osa katkelmista sen sijaan on arkisia häivähdyksiä, joissa Evässoja kertoo erilaisista kokemistaan tilanteista, kuten elämänsä ensimmäisestä maanjäristyksestä, metroon pääsyn hankaluudesta yhdessä fiancèn kanssa ja miten haastavaa on, jos joutuu Japanissa sairaalaan ja vielä yksin kahden sairaan lapsen kanssa.

Vaikka Eväsoja asui pisimmillään yhtäjaksoisesti kolme vuotta Japanissa, hän on aina oleva muukalainen, gaijin. Täydellinen japaninkielen taitokaan ei auta silloin, kun etukäteen puhelimitse sovittu yömajoitus ei onnistukaan, kun käy ilmi, että asiakas on ulkomaalainen. Eväsoja ei kuitenkaan anna tällaisten seikkojen lannistaa, vaan teoksen sivuilta välittyy suunnaton lämpö ja rakkaus Japania kohtaan. Japanissa heittäydyin elämänvirtaan kuin juureton vesiheinä tunnetussa vanhassa runossa ja otin avoimin mielin vastaan sen, mitä elämä eteeni toi. Viimeinen luku on kuin kukkaan puhjennut kirsikkapuu: sen kukat ovat kaikki niitä asioita, joita Eväsoja rakastaa ja kaipaa Japanista. Luku on tehty listan muotoon, mikä tuo mieleen Mia Kankimäen teoksen, josta kerron omana arvionaan alempana.  

Melkein Geisha on ihastuttava ja mielenkiintoinen teos. Jos on matkustamassa Japaniin tai on muuten vain kiinnostunut maan kulttuurista ja tavoista, Eväsojan teos on mielestäni vielä osuvampi lukuvalinta kuin Kankimäen teos. Toisaalta suosittelisin Kankimäen teosta etenkin, jos on kiinnostunut myös japanilaisesta kirjallisuudesta ja haluaa vielä hieman laajempaa katsausta Japaniin. Pidin itse Eväsojan teoksen lyhyistä ja ytimekkäistä luvuista enkä kokenut niitä liian irrallisiksi toisistaan. Luvut ovat kuin japanilaisia leivonnaisia: pieniä, nopeasti nautittavia mutta niin maittavia. Lisäksi nautin siitä, miten Eväsoja viljelee huumoria tekstissään ja kertoo vähän kummallisistakin tavoista niin, että tekstistä silti aistii vinkeän hymynkareen.


Helmet-lukuhaaste 2019: 32. Kirjan nimessä on ammatti.

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, Mia Kankimäki. Otava 2015 (alkujaan 2013). 380 s. Kirjastolaina.

Hassu juttu, miten oma mieli voikaan jonkin kirjan suhteen muuttua. Mia Kankimäen esikoiskirja ei ilmestymisvuonnaan herättänyt jostain syystä mielenkiintoani, mutta nyt joutuessani edelleen odottelemaan Kankimäen kehuttuja Yönaisia varausjonossa päätin, että voisin ihan hyvin vuoroani odotellessani tutustua kirjailijan esikoisteokseen. Yllättäen sitäkin täytyi odotella tovi varauksesta, ja ehdin jo vähän harmitella, etten ostanut teosta vuosia sitten hyllyyni, kun se tuli vähän väliä vastaan eri kirpparihyllyillä.

Syy, miksi lopulta kiinnostuin Kankimäen esikoiskirjasta, Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2015, alkujaan 2013), on sen keskiössä oleva Sei Shōnagon, japanilainen Heian-kauden hovinainen ja kirjailija. Hänet tunnetaan teoksesta Tyynynaluskirja, jonka pitäisi ilmestyä ensikertaa (!) suomeksi Teoksen kustantamana (ajankohtaa ei ole vielä tiedossa) ja jonka haluan lukea. Se koostuu Shōnagonin muistiinpanoista, joissa hän kertoo elämästään hovissa, ajatuksistaan ja tuntemuksistaan. Mia Kankimäki kertoo esikoisteoksessaan tekemästään irtiotosta: hän jättää 38-vuotiaana työn kustantamossa, oman harmaan arkensa ja matkustaa Japaniin etsiäkseen tietoa Sei Shōnagonista ja kirjoittaakseen hänestä kirjan. Japanissa kuitenkin selviää, ettei tiedonmurusten kaivaminen olekaan niin helppoa. Kankimäki joutuu kysymään yhä uudelleen: Kuka oikein olit, Sei Shōnagon? 

Luin Kankimäen teoksen tammikuussa, ja opin sen luettuani paljon niin entuudestaan vieraasta Sei Shōnagonista kuin japanilaisesta kulttuurista. Kankimäen innostus välittyy ja se valtaa kihisten omankin mielen; Minäkin haluan vielä joku päivä matkustaa Japaniin, nähdä kirsikkakukkapuiden loiston ja silittää sormillani kimonon viileää silkkiä. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on teos, jonka lukeminen tuntuu siltä, kuin juttelisi hyvän ystävän kanssa: välillä nauretaan hervottomasti, mietitään elämän suuria kysymyksiä, arvuutellaan, pohdiskellaan ja haaveillaan. Ehkä myös listataan erilaisia asioita, niin kuin Kankimäki tekee kirjassa Shōnagonin tavoin: miellyttäviä, ihania, asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Teoksen puolivälin jälkeen tunsin ajoittaista väsymystä ehkä johtuen lainapokkarin pienestä fonttikoosta ja tiheästä rivivälistä, odottamattomasta lukukiireestä (edelleen muitakin innokkaita varaajia) ja koska jotain olisi voinut mielestäni tiivistää toisteisuuden välttämiseksi. Tästä huolimatta lukukokemus on kuitenkin enemmän positiivinen: teos tarjoaa paitsi oivan nojatuolimatkan Japaniin ja sen kulttuuriin myös hyväntuulisen ja innostuneen mielen.


Helmet-lukuhaaste 2019: 20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria.