 |
| Tulvan vuosi (El año del diluvio), Eduardo Mendoza. Tammi 1999, Keltainen kirjasto (alkukielellä 1992). suom. Tarja Härkönen. 151 s. Kansi: Leena Kilpi. |
Eduardo Mendozan romaani Tulvan vuosi (Tammi 1999, alkukielellä 1992) sijoittuu 1950-luvun pieneen kylään Kataloniassa. Sen päähenkilönä on nunna, sisar Consuelo, joka haluaa aloittaa vanhainkodin rakentamisen luostarin yhteyteen. Hankkeelle tarvitaan kuitenkin rahoitus, minkä vuoksi sisar Consuelo kääntyy varakkaan maanomistaja don Augusto Aixelàn puoleen. Äkkiarvaamatta nuori nunna huomaa rakastuneensa ja nunnalupauksen noudattaminen alkaa olla haastavaa. Punastuinko minä? munna kysyi. Kyllä. Se johtuu varmaan mehusta, nunna sanoi. Älkää valehdelko, Constanza Briones, tai teidän on mentävä ripittäytymään, mies sanoi. Sisar Consuelon ääni oli vakava kun hän taas puhui, ikään kuin hän olisi ehdoin tahdoin halunnut karkottaa sen hilpeän sävyn joka oli hiipimässä keskusteluun.
Sisar Consuelon tunteet eivät ole ainoat, jotka kuohuvat. Ylipäänsä koko yhteiskunta on äärimmilleen pingottunut. Espanjassa eletään sotien jälkeistä Francon aikaa, ja tasavaltalaississejä on edelleen kansalliskaartilaisilta piilossa vuorilla. Lisäksi yhteiskunta on alkanut hiljalleen edetä modernimpaan suuntaan. Sisar Consuelo ei yritä harata muutosta vastaan vaan yrittää parhaansa mukaan määrätietoisesti edetä muutoksen mukana: Vanhusten asema on huolestuttava ja muuttuu pahemmaksi koko ajan, jatkoi nunna, vielä vähän aikaa sitten perheet huolehtivat itse vanhuksistaan, isovanhemmat asuivat naimisissa olevien lapsien ja lastenlastensa kanssa, mutta niin ei ole enää. Nykyään nuoret muuttavat kaupunkiin työn perässä, jopa ulkomaille, he eivät voi ottaa vanhuksia mukaan, ja vaikka voisivat ja haluaisivat, minne he laittaisivat heidät? Lopulta jännitys purkautuu. Taivas repeää ja rankkasateet puhdistavat äärimmilleen rypistyneen tunnelman. Aixelàn vehreässä hedelmätarhassa virtaavat veden vuolaat virrat ja intohimo versoo vahvana.
Olen lukenut heikonlaisesti espanjalaisia kirjailijoita, joten otin Eduardo Mendozan Tulvan vuoden heti lukuun, kun huomasin sen kirjastossa asiakkaiden vaihtohyllyllä. Muistelin silmäilleeni joskus romaanista kirjoitettuja blogiarvioita, mutta muuten Mendoza onkin itselleni melko vieras kirjailija. Tulvan vuosi osoittautui kiinnostavaksi lukukokemukseksi. Viehätyin Mendozan vähäeleisestä kerrontatyylistä, jonka rivien väleihin kuitenkin patoutuu paljon tunteita ja merkityksiä. Lisäksi kirjailijan tapa ujuttaa henkilöiden dialogi muun kerronnan sekaan ilman välimerkkejä on toimiva ja mukautuu saumattomasti vahvaan kerrontaan. Toki se vaatii lukijalta totuttelua ja enemmän tarkkaavaisuutta.
Vaikka Tulvan vuosi on rakkaustarina, se ei ole kimalteella kuorrutettu kiiltokuva. Sivumäärältään pieni romaani on paljon enemmän, ja pinnan alla kuohuu muutakin kuin ihmisten väliset hellät suhteet. Tämän vuoksi Tulvan vuosi on mielenkiintoinen romaani, ja se pitää tiukasti otteessaan loppuun asti. Se jättää jälkeensä haikean ja vaikuttuneen olon.
