lauantai 16. tammikuuta 2016

Philip Teir: Talvisota. Avioliittoromaani

Talvisota. Avioliittoromaani (Vinterkriget), Philip Teir.
Otava 2013. 345 s.
suom. Jaana Nikula. 
Oli helppoa kuvitella, että omassa elämäntarinassa oli suuria, merkittäviä teemoja, että ne johtivat tiettyihin ratkaiseviin kohtiin, joissa kaikki ikään kuin huipentui, tosin sellaiset kohdat olivat aina tuntuneet Maxista jälkeenpäin sommitelluilta. Itse asiassahan elämä koostui erilaisista hankaluuksista, kiusallisista sattumista ja episodimaisista jaksoista, jotka eivät välttämättä liittyneet yhteen. Yleensä ei puhuttu hetkistä, jotka jättivät suurimmat jälkensä elämään, koska niissä oli kyse epäonnistumisista: avioeroista, lapsista joihin ei enää pidetty yhteyttä, noloista väärinymmärryksistä. Elämässä ja valinnoissa oli huomattavasti vähemmän hallittua järkiperäisyyttä kuin päältä katsoen näytti.

Suomenruotsalaisen Philip Teirin ensimmäisessä romaanissa Talvisota (Otava 2013) taistelutantereena on avioliitto. Teoksen alussa avioliitto on jo revennyt kahtia: Lastenlasten hamsterin pakastaminen oli Maxin ja Katriinan ensimmäinen virhe sinä talvena, mutta ennen avioeroa virheitä tuli vielä monta. Palataan syksyyn. Sosiologian professori Max Paulin 60-vuotispäivä lähestyy. Vaimo Katriina kokee avioliitossaan hyviä hetkiäkin mutta on alkanut kritisoida liittoa: avioliitto oli eräänlaista molemminpuolista tyranniaa, aivan kuin olisi elänyt moitteetomasti toimivassa toralitäärisessä valtiossa. Perheen kuopus, Eva, opiskelee Lontoossa taidekoulua ja opettajana toimiva Helen yrittää selvitä ruuhkavuosista mutta pelkää näkevänsä peiliin katsoessaan äitinsä. Maxin entinen opiskelija, Laura Kantokorpi, ei todellakaan merkitse hyvää, kun tämä ottaa lehtitoimittajana yhteyttä Maxiin.

Teirin romaanissa kulkevat limittäin perheen eri jäsenten elämät. Toisaalta seurataan Maxia ja Katrinaa, välillä Helenin hektistä perhe-elämää tai hypätään Evan opiskelijaelämään. Miljöökuvaus on miellyttävää, liikuttiin sitten Helsingin kaduilla, Pohjanmaan lakeuksilla tai Lontoon vilinässä.

Talvisota on raikas raskaasta aiheestaan huolimatta eikä ollenkaan tunkkainen tai masentava. Terävän huumorin miekka heiluu usein ja sen terä osuu niin avioliiton kuin perhe-elämän maneereihin. Paikoin lukija vähintään edes hymähtää Teirin tarkkanäköisille huomioille, esimerkiksi seuraaville väsähtäneen Helenin sanoille: pallomeri oli oikeastaan riemunkirjava voileipäpöytä, jossa oli tarjolla talven kaikki vatsatauditSuomennos on niin sujuvaa luettavaa, että sivut kahisevat nopeaan tahtiin. Joitain pieniä virheitä on jäänyt, esimerkiksi Michael vaihtuu vahingossa Mikaeliksi, mutta tällaisista seikoista huolimatta Teirin konstailematonta ja teroitettua kieltä lukee mielellään.

Keskustelut taiteesta ja sosiologiasta ovat kiinnostavaa luettavaa ja antavat lukijalle muutakin kuin arkisia kuvauksia perheen elämästä. Itseäni miellyttivät etenkin taidepohdinnat. Talvisota valikoitui hyllystäni tämän vuoden ensimmäiseksi teokseksi, koska oletin, että Teirin romaani olisi kepeä ja nopealukuinen. Niinhän se tosiaan onkin. Talvisota ei ole mitenkään yllättävä tai tajunnanräjäyttävä mutta äärimmäisen viihdyttävä. Siinä se onnistuu täydellisesti.


Teirin romaanista ovat kirjoittaneet esimerkiksi SuketusKatri ja Lukuneuvoja. Osallistun teoksella talven lukuhaasteeseen